LÄÄKETIETEELLISEN FYSIIKAN

JA TEKNIIKAN YHDISTYKSEN

20-VUOTISHISTORIIKKI

Tekniikan lisensiaatti Juha Nousiainen

Tampereen teknillinen korkeakoulu

Lääketieteellisen tekniikan laitos

YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN JA TOIMINNAN ALKUVAIHEET

Valmistelutyöt

Perusta tietee1lisen biolääketieteellis-teknillisen yhdistyksen perustamiselle Suomeen oli muodostunut yhteistyöstä, joka oli virinnyt erilaisten biologian, lääketieteen ja teknillisten tieteiden välillä syntyneiden yksittäisten aloitteiden pohjalta. Yhteistyölle oli ominaista silloisten tutkimusten keskittyminen tietyille hyvin spesifisille alueille. Helsingissä oli syntynyt hedelmällisiä kontakteja Helsingin yliopiston ja yliopisto1lisen keskussairaalan eri laitosten sekä Teknillisen korkeakoulun välillä opetuksen ja tutkimuksen alalla. Niinikään yhteistyötä oli virinnyt Oulussa, Tampereella sekä Turussa.

Valmistelutyöt biolääketieteellis-teknillisen yhdistyksen perustamiseksi Suomeen aloitettiin jo vuonna 1967. Toukokuun 22. päivänä. 1967 pidettiin Helsingin yliopiston Fysiologian laitoksella valmisteleva kokous, johon osallistui 47 lääketieteen, biologian, fysiikan ja tekniikan aloja edustavaa henkilöä yhteensä 25 laitoksesta tai klinikasta Helsingistä, Turusta, Tampereelta ja Oulusta.

Kokouksessa alustivat prof. Matti Bergström ja prof. Pekka Ahonen suunnitellun yhdistyksen alaan liittyvistä kysymyksistä ja lääketieteellis-teknillisen yhteistyön sen hetkisestä tilanteesta Suomessa. Yhteistyö lääketieteellis-teknil1isellä alalla oli jo päässyt alkuun yhteisten tieteellisten töiden sekä luentosarjojen ja koulutuksen muodossa mm. Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Keskustelussa nähtiin tarpeellisena perustaa oma tieteenalayhdistys, joka olisi riittävän laajapohjainen ja joka olisi kykenevä luomaan kontaktit toisaalta kaikkien biologian, lääketieteen ja tekniikan eri alojen kanssa ja toisaalta ylläpitämään kontakteja kansainvälisiin järjestöihin. Keskustelussa tuotiin esille myös niitä vaikeuksia, joita maamme tieteellisissä tutkimuslaitoksissa ja sairaaloissa oli ollut tämän alan henkilökunnan ja tieteellisen tutkimustyön puuttuessa. Tässä mielessä esitettiin toivomus, että perustettava yhdistys voisi omalta osaltaan edesauttaa asiaa tekemällä alaa ja sen nopeutuvaa kehitystä maassamme tunnetuksi.

Puheenvuoroja käytettiin myös siitä, tuleeko yhdistyksen toimia vain tieteellisellä vai myös käytännöllisellä tasolla puuttuen ja mahdollisesti itse järjestäen alan koulutustoimintaa. Useiden kokoukseen osallistuneiden mielestä yhdistyksen tulisi toimia sekä tieteellisellä että käytännöllisellä linjalla.

Kokouksessa valittiin laajapohjainen toimikunta valmistelemaan lääketieteellis-teknillisen yhdistyksen perustamista Suomeen ja tekemään ehdotusta yhdistyksen nimeksi ja säännöiksi. Toimikuntaan valittiin prof. Pekka Ahonen, prof. Matti Bergström, lääk.lis. Tapani Jauhiainen, prof. Kari Lagerspetz, tekn.lis. Martti Mela, dipl.ins. Jukka H. Numminen, prof. Sakari Piha, dipl.ins. Reijo Svensson, dos. Erik Spring ja dos. Leo Telivuo. Toimikunnassa olivat siten edustettuina kliininen fysiologia, biofysiikka, sairaalafysiikka ja tekniikka.

Perustava kokous

Suomen biolääketieteellis-teknillisen yhdistyksen perustava kokous pidettiin maaliskuun 15. päivänä 1968 Dipolissa, Otaniemessä Perustavaan kokoukseen osallistui 62 henkeä. Teknillisen korkeakoulun rehtori S.E. Stenij avasi kokouksen. Kokouksen aluksi kuultiin prof. Bergströmin selostus kokousta valmistelleen toimikunnan työstä sekä prof. Henry Wallmanin selostus Ruotsin vastaavan yhdistyksen synnystä ja toiminnasta. Kokous päätti yksimielisesti perustaa Suomen biolääketieteellis-teknillisen yhdistyksen. Kokouksessa valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi prof. Matti Bergström, varapuheenjohtajaksi prof. Pekka Ahonen, rahastonhoitajaksi dos. Erik Spring, sihteeriksi lääk.lis. Tapani Jauhiainen sekä yhdistyksen muiksi hallituksen jäseniksi prof. Kari Lagerspetz, prof. Carl-Erik Räihä ja prof. Antti Niemi. Yhdistyksen tilintarkastajiksi valittiin prof. Tor Stubb ja prof. Sakari Piha. Jäsenmaksuksi päätettiin 10 mk varsinaisilta jäseniltä, 5 mk opiskelijajäseniltä sekä 100 mk kannattajajäseniltä. Kokouksen jälkeen kuultiin prof. Wallmanin esitelmä aiheesta "Elektronik i medicinens tjänst".

Ensimmäiset toimintavuodet

Ensimmäisen toimintavuoden aikana yhdistys piti perustavan kokouksen lisäksi kolme muuta kokousta. Ensimmäisessä kokouksessa tutustuttiin Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan laitoksen reaktoriin ja kuultiin kolme esitelmää liittyen aktivointianalyysiin ja isotooppi-tekniikkaan. Toisen kokouksen aiheena oli sädehoito, josta aiheesta kuultiin neljä esitelmää. Kolmannen kokouksen tieteellisen ohjelman muodosti kaksi audiologiaan liittyvää esitelmää.

Yhdistyksen toiminta suuntautui heti perustamisesta lähtien kansainväliseksi. Kansainvälisen katto-organisaation International Federation for Medical and Biological Engineering (IFMBE) jäsenyyttä anottiin vuonna 1968 ja jäsenyys hyväksyttiin seuraavana vuonna. Yhdistyksen ensimmäisenä edustajana federaatiossa toimi prof. Pekka Ahonen. Pohjoismaisen yhteistyön aloittamiseksi järjestettiin Tukholmassa pohjoismainen yhteistyökokous, johon ottivat osaa Ruotsin, Tanskan ja Suomen yhdistysten edustajat. Ensimmäisen pohjoismaisen biolääketieteellis-teknillisen kokouksen pitämisestä Suomessa tehtiin periaatepäätös yhdistyksen hallituksessa joulukuussa 1968.

Toisen toimintavuoden 1969 aikana järjestettiin jo kuusi kokousta, joista yksi pidettiin Helsingin ulkopuolella Turussa. Kokousten tieteelliset ohjelmat koostuivat yhteensä 10 esitelmästä, joissa käsiteltiin mm. automaattista tietojenkäsittelyä, biotekniikan kehitystä, Linköpingin korkeakoulusuunnitelmaa, tietokoneen käyttöä kuulontutkimuksessa ja neurofysiologiaa.

Keväällä 1969 yhdistys järjesti HYKS:ssa paneelikeskustelun teknillisen henkilökunnan tarpeesta ja teknillisen osaston organisoinnista keskussairaaloissa. Keskustelua alusti FM Erkki Vauramo. Paneelikeskusteluun ottivat osaa sairaalahallinnon edustajina hallintojohtaja Alpo Asteljoki (HYKS) ja talousjohtaja Olavi Valtonen (TKS), tekniikan edustajina prof. Antti Niemi (Oulun yliopisto) ja teknillinen johtaja Jukka H. Numminen (HYKS) sekä lääketieteen edustajina LKT Antti Viljanen ja LKT Erkki Merikallio (HYKS). Puheenjohtajana toimi prof. Pekka Ahonen. Vilkkaassa keskustelussa valotettiin varsin monipuolisesti eri näkökantoja ja käsityksiä sairaaloiden teknillisen henkilökunnan osuutta ja tehtäviä sairaalatyöskentelyssä. Paneelissa kävi yksimielisesti ilmi lisääntynyt teknillisen henkilökunnan tarve sairaaloissa. Toinen keskusteluteema oli sairaaloiden teknillisen osaston ja toiminnan organisointi, jonka järjestämiseksi joko keskitetysti tai hajautetusti etsittiin malleja ratkaisua kuitenkaan löytämättä. Molempiin keskusteluteemoihin, teknillisen henkilökunnan tarpeeseen ja teknillisen toiminnan järjestämiseen sairaaloissa, on palattu yhdistyksen toiminnassa useaankin otteeseen.

Perustavan kokouksen jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi nopeasti ollen vuoden 1968 lopussa yhteensä 130 jäsentä, joista varsinaisia jäseniä o1i 117; opiskelijajäseniä kaksi sekä kannattajajäseniä 11.

1970-LUVUN ALUN TOIMINTA

Ensimmäinen pohjoismainen kokous Espoossa 1970

Yhdistyksen tärkein toimintamuoto vuonna 1970 oli Ensimmäisen Pohjoismaisen Biolääketieteellisteknillisen Kokouksen järjestäminen Otaniemessä 15.-18.1.1970. Kokouksen pitämisestä oli päätetty pohjoismaisten yhdistysten kesken ja sitä oli valmistelemassa järjestelytoimikunta, jonka puheenjohtajana toimi prof. Erik Spring. Kokoukseen osallistui noin 250 henkeä kaikkiaan 11 maasta, valtaosa Suomesta (n. 100), Ruotsista (n. 80), Tanskasta (n. 40) ja Norjasta (n. 15). Kokouksessa pidettiin yhteensä 74 esitelmää, jotka liittyivät mm. seuraaviin teemoihin: potilasvalvonta, proteesit, termodiluutio, radiologia, isotooppien käyttö lääketieteessä, tietojenkäsittely, elektrofysiologia, anturit, sydäntahdistimet ja lämpökuvaus. Kutsutut esitelmät pitivät Nobelin palkinnon saanut suomalaissyntyinen prof. Ragnar Granit Ruotsista, dr. Yuri Kasatkin Neuvostoliitosta sekä dr. Heinz Wolff Englannista. Kokouksen yhteydessä järjestettiin teknillis-tieteellinen näyttely, jossa toistakymmentä alan toiminimeä, edustajaa ja valmistajaa asetti näytteille alan tuotteita. Kokous-esitelmät julkaistiin Erik Springin, Tapani Jauhiaisen ja Topi Honkavaaran toimittamassa proceedings-kirjassa.

Vireää kokoustoimintaa

1970-luvun alkuvuosien toiminta vakiintui kokousmuotoiseksi toiminnaksi. Kokouksia pidettiin vuosittain 3-5 kappaletta aktiivisuuden ollessa 10-60 osallistujaa. Kokousten tieteellinen ohjelma koostui esitelmistä, joissa käsiteltiin mm. tietokoneen käyttöä sairaalassa, monikanava-analysaattorin käyttökokemuksia lääketieteessä, potilas valvontaa ja potilasturvallisuutta, biosähköisiä ilmiöitä, laboratorioautomaation kehitystä, mallintamista, ihmiseen kohdistuvia akustisia mittauksia, pienten biologisten signaalien mittausta ihmisestä, röntgenkuvien kontrastia, elektromikroskopiaa ja peritoneaalidialyysilaitteistoa. Kuten edellä mainittu ohjelma osoittaa, oli uuden yhdistyksen tieteellinen toiminta kansallisella tasolla erittäin laaja-alaista.

Tutustumiskäyntejä järjestettiin mm. seuraaviin laboratorioihin ja yrityksiin: Turun yliopistollisen keskussairaalan korvaklinikka, Turun yliopiston hammaslääketieteen laitos, Teknillisen korkeakoulun sähköteknillinen osasto, Tampereen keskussairaala, Työterveyslaitos, Wallac Oy, Electronokia Oy, Ollituote Oy, Lääkintäsähkö Oy ja Palomex Oy. Kotimaan tutus-tumiskäyntien lisäksi järjestettiin vuonna 1973 tutustumismatka Ruotsiin, jossa olivat vierailukohteina Sjukvärdens och sosialvardens planerings- och rationaliseringsinstitut (SPRI) ja Karolinska Institutet Tukholmassa sekä teknillinen korkeakoulu ja Saab Medical Linköpingissä.

Vuonna 1974 yhdistys järjesti paneelikeskustelun dipl.ins. Jaakko Malmivuon SITRA:n toimeksiannosta laatiman raportin "Lääketieteellisen tekniikan asema ja kehittämismahdollisuudet Suomessa" (sarja A n:o 17, 1974). Raportista alusti dipl.ins. Pekka Pylkkänen SITRA:sta raportin laatijan ollessa ASLA-stipendiaattina Yhdysvalloissa. Paneelikeskusteluun osallistuivat lääkintöneuvos Yrjö Hongisto lääkintöhallituksesta, apul.prof. Kalevi Kalliomäki Teknillisestä korkeakoulusta, LKT Matti Mattila KYKS-sta, TkL Niilo Saranummi VTT:sta dipl.ins. Esko Raitanen HYKS:sta, toim.joht. Harri Timonen Ollituote Oy:stä, sekä prof. Antti Niemi puheenjohtajana. Yhteenvetona tilaisuudesta todettiin, että tilaisuuden osanottajat olivat varsin pitkälle yhtä mieltä käsiteltävänä olleen raportin ja sen sisältämien suositusten kanssa.

The First Nordic Meeting on Medical and Biological Engineering, January 15-18, 1970, Espoo, Finland

Upper photograph: Standing from the left Matti Bergström, Sulo Toivonen, and Nils Äker-Blom. Sitting on the first row from the right Ragnar Granit (Sweden), Heinz Wolff (UK) and Yuri Kasatkin (Soviet Union). On the second row on the right Carl-Eric Räihä.

Lower photograph: From the left Matti Bergström, Erik Spring, Tapio Tirkkonen and Tapani Jauhiainen.

Course on biomedical engineering in the beginning of the 1970's organized by the Post-graduate Education Center of the Engineering Sicieties in Finland (INSKO) and by our Society. Speaking Jaakko Malmivuo.

Ensimmäinen kansallinen kokous Helsingissä 1973

Yhdistyksen yhteistyö Suomen Fyysikkoseuran Biofysiikan jaoston, Suomen Teknillisen Seuran Bioteknillisen kerhon ja Societas Biochemica, Biophysica et Microbiologica Fenniae-yhdistyksen kanssa vakiintui siten, että vuonna 1973 oltiin valmiit järjestämään ensimmäinen kansallinen kokous arvioimaan maassamme biofysiikan ja lääketieteellisen tekniikan alalla tehtävää tieteellistä työtä ja kehittämään näiden alojen välistä yhteistyötä.

Ensimmäiset Kansalliset Biofysiikan ja Biotekniikan Päivät järjestettiin 4.-5.1.1973 Helsingissä mainittujen yhdistysten yhteistyöllä. Päivien järjestelytoimi- toimikunnan puheenjohtajana toimi prof. Lauri Patomäki, varapuheenjohtajana dipl.ins. Pertti Tarkka ja sihteerinä dos. Aaro Kiuru. Kokouksessa esitettiin kaikkiaan 53 raporttia, jotka jakautuivat kokouksen pääteemoihin seuraavasti: biofysiikka 24 raporttia, biotekniikka 11 raporttia ja lääketieteellinen tekniikka 18 raporttia. Tieteellisten raporttien lisäksi kokouksessa kuultiin kuusi yleisesitelmää liittyen kokouksen pääteemoihin. Kokoukseen osallistui noin 200 henkeä. Rohkaistuneina kokouksen onnistumisesta järjestelytoimikunta esitti järjestäville yhdistyksille päivien järjestämistä säännöllisin väliajoin, kuten sitten onkin tapahtunut. Kokouksen proceedings-kirjan toimittivat Lauri Patomäki ja Aaro Kiuru.

Koulutuskysymykset

Sairaaloiden lääkintätekniikan kehitys 1960-luvulla nosti esiin uuden vaatimuksen, korkeasti koulutetun teknillisen fyysikko- ja insinöörikunnan luomisesta sairaaloihin. Alan järjestelmällistä koulutusta ei oltu kuitenkaan järjestetty Suomen yliopistoissa tai korkeakouluissa. Vuodesta 1967 lähtien on Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ohjelmassa ollut muutama lääketieteellisen fysiikan kurssi, kun sen sijaan lääketieteellisessä tiedekunnassa ei alan opetusta ole annettu yksittäisiä lääketieteen ylioppilaille tarkoitettua biofysiikan ja valmistuneille lääkäreille tarkoitettua elektroniikan kurssia lukuun ottamatta. Myös muilla korkeakoulupaikkakunnilla alettiin järjestää alan hajanaista opetusta: Helsingin ja Tampereen teknillisissä korkeakoulussa oli tekniikan opiskelijoille tarkoitetut bioelektroniikan ja fysiologian kurssit, Oulun yliopiston sähköinsinööriosaston elektronisen mittaustekniikan laitoksella oli perustettu vuonna 1969 lääketieteelliseen elektroniikkaan ja instrumentointiin erikoistunut tutkimusryhmä, jonka toimesta aloitettiin lääketieteellisen instrumentoinnin ja bioelektroniikan kurssit.

Yhdistyksen perustamisvaiheessa käytiin periaatteellista keskustelua siitä, missä määrin yhdistyksen tulisi osallistua alan koulutuksen ja opetuksen järjestämiseen. Yhdistyksen jäsen fil.lis. Erkki Vauramo esitti marraskuussa 1970, että yhdistys tutkisi mahdollisuuksia luoda biofysiikan tutkimuskeskuksia Suomeen ja perustaa biofysiikan professuuri Helsingin yliopistoon. Yhdistys oli asian johdosta alustavasti yhteydessä opetusministeriöön. Yhdistys otti sittemmin kuitenkin neutraalin kannan aloitteeseen, koska katsottiin, että yhdistyksen tulee tukea kaikkia alaan liittyviä opetus- ja tutkimussuunnitelmia ja ehdotuksia tasapuolisesti. Silloisen käsityksen mukaan yhdistyksen ei tullut tehdä ehdotuksia tutkimuspoliittisten painopisteiden keskittämisestä biotekniikan osalta Tampereelle ja biofysiikan osalta Helsinkiin, kuten oli esitetty, vaan että yhdistyksen tulee mahdollisia ehdotuksia tehdessään toimia yhteistyössä yliopistojen, tiedekuntien ja korkeakoulujen kanssa.

Yhdistyksen hallitus päätti hankkia selvitykset biolääketieteellis-teknillisen alan siihenastisesta toiminnasta ja suunnitelmista kaikilta alaa koskevilta tiedekunnilta, korkeakouluilta ja yliopistoilta. Tehdyn selvityksen pohjalta päätettäisiin konkreettisemman ja perustellumman ehdotuksen tekemisestä vuoden 1971 kuluessa vuoden 1973 valtion tulo- ja menoarviota varten. Myöhemmin todettiin tieteen keskustoimikunnan tekevän jo vastaavanlaista selvitystä. Lisäksi kävi ilmi, että Oulun yliopistossa on jo suunnitteluvaiheessa biofysiikan laitoksen ja professuurin perustaminen vuoden 1974 aikana.

Insinöörijärjestöjen koulutuskeskus (INSKO) aloitti lääketieteellisen tekniikan alan täydennyskoulutuksen vuonna 1970. Tätä edelsi INSKO:n yhdessä yhdistyksen ja Suomen Teknillisen Seuran Bioteknillisen kerhon kanssa 30.11.1970 HYKS:ssa järjestämä laaja lääketieteellisen tekniikan asiantuntijakokous, johon osallistui lähes 50 alan asiantuntijaa, joista suurin osa oli yhdistyksen jäseniä. INSKO:n järjestämien lääketieteellisen tekniikan alan kurssien suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi dipl.ins. Jaakko Malmivuo alan parhaista asiantuntijoista muodostettujen toimikuntien kanssa. INSKO:n järjestämän koulutustoiminnan tehtäväksi nähtiin täydentää lääketieteellisen tekniikan tietoja sekä lääketieteellisen että teknillisen koulutuksen saaneiden sekä muiden kyseisellä alalla toimineiden henkilöiden keskuudessa ja siten edistää lääketieteellisen tekniikan tavoitteiden saavuttamista. Kuten aiemmin todettiin, ei tuohon aikaan, kun esim. INSKO:ssa harkittiin lääketieteellisen tekniikan alan täydennyskoulutuksen aloittamista maassamme, ollut alan peruskoulutusta maamme yliopistoissa tai korkeakouluissa. Tästä johtuen joutui INSKO:n lääketieteellisen tekniikan täydennyskoulutus huolehtimaan suurelta osalta myös alan peruskoulutuksesta, mikä täytyi ottaa huomioon myös järjestettyjen kurssien aihevalinnoissa. Ensimmäisen kurssin aiheena oli potilasturvallisuuteen liittyvät kysymykset ja se sai erittäin suopean vastaanoton. Ensimmäisiä orientoivia kursseja seurasi joukko syventäviä kursseja, jotka käsittelivät mm. sairaaloiden sähköasennuksia, häiriösuojausta ja potilasvalvontalaitteita sekä toisaalta insinöörikunnalle ja toisaalta lääkärikunnalle kohdistetut erikoiskurssit.

Yhdistys osallistui joidenkin INSKO:n lääketieteellisen tekniikan alan kurssien järjestämiseen ja useat yhdistyksen jäsenet toimivat kurssien asiantuntijoina ja luennoitsijoina. Yhdistyksen edustajina INSKO:n lääketieteellisen tekniikan valtakunnallisessa asiantuntijatoimikunnassa olivat FM Matti Forss ja LL Yrjö Jokinen.

Varsinaista täydennyskoulutus- tai kurssitoimintaa ei yhdistys yksinään järjestänyt toimintansa alkuvuosina. Toisaalta kuitenkin yhdistyksen järjestämillä tieteellisillä kokouksilla oli tärkeä merkitys uuden tieteellisen tiedon välittämisessä jäsenistölle ja ne palvelivat myös koulutustavoitteita. Yksi koulutusta sivuava hanke, jota yhdistys ryhtyi toteuttamaan, oli alan tieteellisen kirjallisuusluettelon laatiminen.

Sanastotyö

Yhdistys liittyi perustajajäsenenä vuonna 1974 perustettuun Suomen teknillinen Sanastokeskus ry:een. Perustavassa kokouksessa yhdistystä edusti prof. Antti Niemi. Yhdistykseen perustettiin erityinen sanastokomitea jäseninään LKT Tapani Jauhiainen ja dipl.ins. Hannu Seitsonen.

1970-LUVUN LOPUN TOIMINTA

Kun havaittiin, että perinteisen kokoustyyppisen toiminnan suosio ei enää lisääntynyt, laajennettiin yhdistyksen kokouksia useamman tunnin mittaisiksi tutustumiskäynneiksi ja symposiumeiksi. Ensimmäinen tämäntyyppinen tapahtuma oli vuonna 1975 tutustuminen Turun yliopistollisen keskussairaalan kliinis-fysiologiseen laboratorioon, Turun yliopiston sydäntutkimusasemaan sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskukseen. Toinen laajempi tapahtuma oli tutustuminen Kuopion korkeakoulun Data-EKG-projektiin, josta kuultiin useita esitelmiä. Ensimmäinen varsinainen koulutustilaisuus järjestettiin vuoden 1975 lopulla yhdessä Suomen matemaatikko- ja fyysikkoliiton (SMFL) Sairaalafyysikkojaoston kanssa merkkiainetutkimuksista, verenpaineen mittauksesta, soluspektrometristä sekä kliinisen fysiologian ja kardiologian automaattisesta tietojenkäsittelystä.

Symposium-tapahtumia jatkettiin vuonna 1976 Lahden keskussairaalassa järjestetyllä tapahtumalla, jonka aiheena oli kotimaisen röntgengeneraattori- järjestelmän suunnittelu. Lisäksi tutustuttiin keskussairaalan röntgenosastoon. Syksyllä järjestettiin tilaisuus Palomex Oy:n tiloissa Hyrylässä, jolloin kuultiin useita esityksiä hybridikartoittimesta ja tutustuttiin tuotantolaitoksen toimintaan.

Yhdistys järjesti kyseisenä aikana myös useita lyhyempiä esitelmä- ja tutustumis-tilaisuuksia kuten audiologiaa käsitellyt esitelmätilaisuus HYKS:n kuulokeskuksessa, työterveyteen liittyviä mittauksia käsitellyt tilaisuus Työterveyslaitoksella ja tutustuminen Åbo Akademin syklotroniin. Virallisten kokousten yhteyteen järjestetyssä ohjelmassa kuultiin useita esitelmiä mm. aivokuolleen sydänsykkeen monitoroinnista, vektorimagnetokardiografian mittaamisesta ja ydinmagneettisen resonanssikuvauksen diagnostisista sovellutuksista.

Kolmas pohjoismainen kokous Tampereella 1975

Varsin lyhyellä varoitusajalla joutui yhdistys järjestämään Kolmannet Pohjoismaiset Lääketieteellisen Tekniikan Päivät Tampereella 15.-18.1.1975. Kokouksen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi prof. Boris Segerståhl ja sihteerinä TkT Niilo Saranummi. Kokoukseen osallistui yhteensä noin 200 henkeä kaikista pohjoismaista pitäen yhteensä 76 tieteellistä esitelmää. Kutsutut esitelmät kokouksessa pitivät prof. Jan H. van Bemmel Hollannista, prof. Pentti Rautaharju Kanadasta, dr. Norman Veall Englannista, prof. Otto Schmitt USA:sta, sekä prof. Matti Bergström ja prof. Boris Segerståhl Suomesta. Esitelmät julkaistiin proceedings-kirjana, jonka toimittivat dos. Arto Uusitalo ja Niilo Saranummi.

Toinen kansallinen kokous Espoossa 1976

Toiset Kansalliset Biofysiikan ja Biotekniikan Päivät järjestettiin Säästöpankki-opistolla, Espoossa 12.-13.2.1976. Päivien järjestelypohja oli sama kuin ensimmäisillä kansallisilla päivillä 1973. Päivien aihepiiri oli varsin laaja sisältäen esitelmiä biofysiikan ja biotekniikan, biokemiallisen ja mikrobiologisen prosessitekniikan, lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan sekä ympäristönsuojelun alueilta. Päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi prof. Martti Mela ja sihteerinä FT Anna-Liisa Kairento. Esitelmiä pidettiin kokouksessa yhteensä 60 ja osanottajia oli yhteensä noin 200. Päivien esitelmät julkaistiin proceedings-kirjana, jonka toimittivat Anna-Liisa Kairento, FT Esko Riihimäki ja dipl.ins. Pertti Tarkka.

Kolmas kansallinen kokous Lappeenrannassa 1979

Kolmannet Biofysiikan ja Lääketieteellisen Tekniikan Päivät järjestettiin Lappeen-rannassa 4.-6.6.1979 yhdistettynä kokouksena Ensimmäisten Teollisuusfysiikan Päivien kanssa. Päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi prof. Erik Spring ja sihteerinä FK Matti Tarvainen. Aiempien kansallisista kokouksista poiketen ei tällä kertaa biotekniikka ja biokemia olleet edustettuina päivillä. Kokouksessa pidettiin kaksi kutsuttua yleisesitelmää ja 25 tieteellistä esitelmää biofysiikan, lääketieteellisen fysiikan ja lääketieteellisen tekniikan aloilta. Päiville otti osaa noin 70 tutkijaa. Kokouksessa pidetyt esitelmät julkaistiin proceedings-kirjana, jonka toimittivat Arja Juvonen ja Matti Tarvainen.

Lääketiede-tapahtumat

Yhdistys järjesti yhdessä Suomen kliinisen fysiologian yhdistyksen (SKFY) kanssa Lääketiede-78 -tapahtumassa kurssin "Lääkintälaitteiden valinnat hankinta-vaiheessa". Kurssin tavoitteena oli perehdyttää terveyskeskusten, sairaaloiden ja teollisuuden vastaavia henkilöitä terveyskeskusten ja sairaaloiden kliinisen peruslaitteiston hankinnassa huomioitaviin säännöksiin ja ohjeisiin sekä laitteiden turvallisuus-, suorituskyky- ja käyttövaatimuksiin. Kurssilla perehdytettiin osallistujat kansainvälisiin IEC:n laatimiin laiteturvallisuusstandardeihin, lääkintöhallituksen antamiin laitehankintaan ja -huoltoon liittyviin ohjeisiin sekä eri lääkintälaitteiden valintaan liittyviin seikkoihin.

Myös Lääketiede-79 -tapahtumassa järjestivät LFTY ja SKFY yhteistyössä kurssin, jonka aiheena oli "Potilasturvallisuus". Kurssin tavoitteena oli selvittää potilaan turvallisuuteen liittyviä vaaratekijöitä, vastuuhenkilöitä ja menetelmiä turvallisuustason kohottamiseksi. Luennoissa käsiteltiin mm. potilasturvallisuuteen liittyviä oikeudellisia ja sairaalarakenteiden suunnittelussa huomioonotettavia kysymyksiä, sähköisten vaaratilanteiden huomioimista, potilaskuljetuksia, säteilyturvallisuus- ja sairaalahygieniakysymyksiä. Molempien kurssien johtajana toimi ylilääkäri Arto Uusitalo Tampereen keskussairaalasta.

III Nordiska mötet i biomedicinisk teknik

III Nordic meeting on medical and biological engineering

KURSSITOIMINTA VILKASTUU 1980-LUVULLA

Merkittävä muutos yhdistyksen toiminnassa tapahtui vuonna 1980, jolloin yhdistys järjesti ensimmäisen Lääketiede-tapahtumasta riippumattoman kurssin, "Uudet radiologiset kuvausmenetelmät". Kurssi järjestettiin yhdessä SMFL:n sairaalafyysikko jaoston kanssa. Täydennyskoulutuskurssi sai erittäin myönteisen vastaanoton: kurssille osallistui yli 60 henkeä. Toinen vuonna 1980 järjestetty täydennys- ja jatkokoulutuskurssi oli jo kaksipäiväinen ja sen aiheena oli "Biosähköisten ilmiöiden mittaus sairaalaoloissa". Kurssi järjestettiin yhteistyössä Suomen kliinisen neurofysiologian yhdistyksen ja Suomen kliinisen fysiologian yhdistyksen kanssa. Kurssilla käsiteltiin tavallisimpien biosähköisten mittausten (EKG, EEG, ENMG) problematiikkaa yhteensä 13 luennossa. Tämäkin kurssi sai erittäin myönteisen vastaanoton kurssille osanottajien määrän ollessa lähes 200 henkeä.

Yhdistyksen kurssitoiminta jatkui vilkkaana myös seuraavina vuosina. Vuonna 1981 järjestettiin peräti kolme kurssia. Oulun yliopiston biofysiikan laitoksella pidettiin jatko- ja täydennyskoulutuskurssi "Biosysteemien ja -signaalien analyysi", jolla käsiteltiin biosysteemien mallintamista ja identifiointia mittauksin sekä eräitä malliesimerkkejä. Kurssilla pidettiin yhteensä 11 esitelmää ja sen yhteydessä järjestettiin laitenäyttely. Uusia teknisiä sovellutuksia kliinisessä laboratoriossa käsiteltiin koulutuspäivillä, jotka Suomen kliinisen kemian yhdistys järjesti yhdessä LFTY:n kanssa. Tietojenkäsittelyn perusteita ja sovelluksia sairaanhoidossa yleisesti ja diagnostiikassa erityisesti käsiteltiin kaksipäiväisillä koulutuspäivillä. Päivien järjestäjinä toimivat LFTY:n lisäksi Suomen kliinisen fysiologian ja Suomen kliinisen neurofysiologian yhdistykset sekä KELA:n kuntoutustutkimuskeskus. Kurssille osallistui yli 80 osanottajaa.

Vuoden 1982 ohjelmaan kuului kaksi laajaa kurssia ja yksi symposium. Ensimmäinen järjestettiin yhdessä Suomen Tehohoitoyhdistyksen kanssa Kuopiossa aiheesta "Teho-osaston laitteisto". Kahden päivän aikana kuultiin yli 20 esitelmää ja demonstraatiota, jotka liittyivät tehohoidossa käytettäviin laitteisiin ja potilasvalvontaan. Toisen jatkokoulutuskurssin aiheena oli "Sädehoidon laitteet", joka järjestettiin Jyväskylässä yhteistyössä Suomen Radiologiyhdistyksen kanssa. Sädehoidon laitteet kurssin järjestämisestä on sittemmin tullut perinne. Se on uusittu "Sädehoidon laitteet ja menetelmät" nimisenä jatkokoulutuskurssina kahden vuoden välein. Vuonna 1983 kurssitoiminta jatkui edelleen vilkkaana järjestihän yhdistys taas kolme laajaa ja ajankohtaista koulutustilaisuutta. "Digitaalinen kuvankäsittely lääketieteessä" kurssi järjestettiin Turussa kaksipäiväisenä. Kurssilla käsiteltiin yleisiä digitaaliseen kuvankäsittelyyn liittyviä seikkoja ja erityisesti eri kuvantamismenetelmiin! liittyviä erityiskysymyksiä. Kurssi järjestettiin yhdessä Suomen Radiologiyhdistyksen ja VTT:n Sairaalatekniikan laboratorion ja Tampereen teknillisen korkeakoulun (TTKK) kanssa. Kurssille osallistui yli 160 osallistujaa. "Lääkintälaitteiden valinta ja turvallisuus " täydennyskoulutuskurssi järjestettiin yhteistyössä VTT:n Sairaalatekniikan laboratorion kanssa. Kurssilla selvitettiin lääkintälaitteille asetettuja suorituskyky-, turvallisuus-, rakenne- ja käyttövaatimuksia. Kurssi oli tarkoitettu ensisijassa sairaalalaitosten ja yritysten huoltohenkilökunnalle, laitehankinnoista vastaaville henkilöille ja hoitohenkilökunnalle. "Biosähköisten ilmiöiden mittaus ja stimulaatio sairaalaolosuhteissa" kurssi järjestettiin Tampereen yliopistossa yhdessä Suonien kliinisen fysiologian yhdistyksen ja Suomen kliinisen neurofysiologian yhdistyksen kanssa. Kurssilla käsiteltiin yli 20 luennossa biosähköisten signaalien mittaamisen perusteita, EKG:n tietokoneanalyysia ja biosähköistä stimulaatiota.

Vuosina 1984-85 toiminnan painopiste siirtyi selvästi Espoossa vuonna 1985 pidetyn maailmankokouksen järjestelyihin. Vuonna 1984 pidettiin em. sädehoidon kurssi ja "NMR-teemapäivä", jossa käsiteltiin magneettikuvauksen biologisia sovellutuksia ja maassamme suoritettavaa alan tutkimusta. Tähänkin tilaisuuteen osallistui lähes 100 kuulijaa.

Vuoden 1986 ohjelmaan kuului edelleen kolme laajaa kurssia, joista yksi oli sädehoidon laitteiden ja menetelmien uusittu kurssi. Kaksi muuta kurssia olivat "Lääkintälaitteiden turvallisuus -- nykytila ja ennakkotarkastus" sekä "PACS lääketieteessä" -kurssit. Molemmat koulutustilaisuudet järjestettiin yhdessä VTT:n Sairaalatekniikan laboratorion kanssa. PACS-kurssin järjestäjinä olivat lisäksi Suomen radiologiyhdistys ja Lääketieteellinen isotooppiyhdistys. Lääkintälaitteiden turvallisuuskurssilla, joka pidettiin Espoossa, perehdytettiin laitevalmistajat, myyjät, huoltajat ja käyttäjät lääkintälaitteiden turvallisuuskysymyksiin sekä ennakko-tarkastukseen. Kurssille osallistui noin 100 henkeä. PACS-kurssi pidettiin Tampereella ja sillä selvitettiin digitaalisten kuvien käsittelyn, siirron ja arkistoinnin ongelmia ja kehitysnäkymiä lääketieteen piirissä. Kurssille osallistui noin 40 erikoislääkäriä, sairaalafyysikkoa ja insinööriä. Molemmat em. kurssit olivat kaksipäiväisiä.

Näiden kurssien ja koulutustilaisuuksien lisäksi järjestivät eri laitokset ja yhteisöt joukon kursseja, joissa yhdistys ei virallisesti ollut järjestäjänä mutta joiden aiheet liittyivät kiinteästi yhdistyksen toimialaan. Useat yhdistyksen jäsenet ovat osallistuneet näihin esim. VTT:n Sairaalatekniikan laboratorion, Sairaalaliiton, INSKO:n ja eri yliopistojen ja korkeakoulujen järjestämiin kursseihin sekä luennoitsijoina että koulutettavina. Laajojen kurssien lisäksi yhdistys on järjestänyt lyhyempikestoisia tilaisuuksia ja tutustumiskäyntejä eri laitoksiin ja yrityksiin. Yhdistyksen jäsenet ovat saaneet tutustua mm. Kone Oy:n Instrumenttiryhmän tuotantolaitokseen Espoossa, Oriola Oy:n näyttelyosastoon Espoossa, Wallac Oy:n toimintaan ja tuotekehitykseen Turussa. Tutustumiskohteina ovat olleet myös UKK-instituutti Tampereella ja useat keskussairaalalaboratoriot.

Neljäs kansallinen kokous Tampereella 1982

Neljännet Biofysiikan ja Lääketieteellisen Tekniikan Päivät järjestettiin yhdistettynä kokouksena II Teollisuusfysiikan Päivien kanssa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa 8.-9.6.1982. Järjestävinä organisaationa oli tällä kertaa mukana myös Matemaattisten aineiden opettajain liitto (MAOL). Päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi apul.prof. Jaakko Malmivuo, neuvottelukunnan ja ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja prof. Peter Holmberg. Päivillä esitettiin 8 sessiossa yhteensä 36 esitelmää ja seitsemän tieteellistä julistetta. Osallistujia päivillä oli noin 150 ja päivien esitelmät julkaistiin proceedings-kirjana, jonka toimittivat Jaakko Malmivuo ja dipl.ins. Jukka Lekkala.

Viides kansallinen kokous Oulussa 1986

Viidennet Biofysiikan ja Biotekniikan Päivät järjestettiin Oulun yliopistossa 9.-10.10.1986. Päivien järjestelypohjan muodostivat tällä kertaa SFS:n Biofysiikan jaosto, LFTY, Oulun Yliopisto, Oulun biokemistiseura ja STS:n Bioteknillinen kerho. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi apul.prof. Kalevi Kiviniitty ja yhdistyksen edustajana toimikunnassa oli prof. Martti Mela. Päivillä pidettiin yhteensä 58 esitelmää, jotka suureksi osaksi liittyivät biofysiikan eri alueisiin ja jotka julkaistiin Oulun yliopiston julkaisusarjassa Ilmo Hassisen,Kalevi Kiviniityn ja Martti Melan toimittamana.

Kuudes kansallinen kokous Helsingissä 1988

Yhdistys päätti järjestää Kuudennet Biofysiikan ja Lääketieteellisen Tekniikan Päivät Helsingissä, Säätytalossa 10.-12. 3. 1988. Yhdistys kutsui myös SFS:n Biofysiikan jaoston ja STS:n Bioteknillisen kerhon mukaan järjestelytoimikuntaan, jonka puheenjohtajaksi valittiin prof. Jaakko Malmivuo ja sihteeriksi tekn. lis. Juha Nousiainen. Päiville odotetaan ilmoitettavan yli 40 esitelmää ja osallistuvan noin 150 henkeä.

PROGRESS REPORT –sarja

Yhdistys käynnisti vuonna 1979 dos. Erkki Vauramon aloitteesta nuorille tutkijoille tarkoitetun Progress Report -kilpailuesitelmäsarjan, jonka tarkoituksena on kannustaa nuoria biofysiikan, lääketieteellisen fysiikan ja lääketieteellisen tekniikan alalla toimivia tutkijoita. Parhaimmiksi arvosteltujen esitelmien pitäjät on palkittu stipendeillä, joka nimettiin vuonna 1980 yhdistyksen edesmenneen kunnia- ja perustajajäsenen, prof. Jaarli Jauhiaisen mukaan Jaarli Jauhiaisen muistopalkinnoksi.

Palkinto on jaettu yhdistyksen 20-vuotisen toiminnan aikana seitsemän kertaa. Pyrkimyksenä on ollut järjestää tilaisuus vuosittain eri korkeakoulupaikkakunnilla ja julkaista pidetyt esitelmät korkeakoulujen ja yliopistojen julkaisusarjoissa. Progress Report -tilaisuuksien yhteyteen on yleensä järjestetty myös muuta tieteellistä ohjelmaa, jonka järjestämisestä on vastannut tilaisuuden isäntänä toiminut laboratorio.

Progress Report -tilaisuuksia on järjestetty seuraavasti ja niissä on jaettu seuraavat palkinnot:

1979 1. Progress Report -tilaisuus 16.11.1979

Kanta-Hämeen keskussairaala, Hämeenlinna

1. palkinto: Erkki Wuolijoki esitelmästä " Comparing Different Frequencies of Lateral l to 4 Hz Vibration - An Ergonomic Simulation Study".

1980 2. Progress Report -tilaisuus 10.10.1980
Päijät-Hämeen keskussairaala, Lahti

Jaettu 1. palkinto: Hannu Eskola esitelmästä "Properties of Vector Magneto- cardiographic Lead Systems" ja Pasi Talonen esitelmästä "Implantable, Externally Controlled Nervus Phrenicus Stimulator for Tetraplegic Patient".

1981 3. Progress Report -tilaisuus 2.9.1981
Kuopion korkeakoulu, Kuopio

Jaettu 1. palkinto: Kari-Pekka Estola esitelmästä "Optimum Design of an Induction Coil Magnetometer", Seppo Kalli esitelmästä "Analysis System for Ambulatory Long-Term Intra-Arterial Blood Pressure Recordings" ja Timo Varpula esitelmästä "Magnetic Monitoring of Cardiac Volume Changes".

1982 4. Progress Report -tilaisuus 11.10.1982
Teknillinen korkeakoulu, Espoo

1. palkinto: Torsti Poutanen esitelmästä "The Source Localization for Auditory Evoked Brain Responses",

2. palkinto: Juhani Heinilä esitelmästä "On the Analysis of Ambulatory Blood Pressure Records with a VAX-11/780 Computer".

1983 5. Progress Report -tilaisuus 18.11.1983
Oulun yliopisto, Oulu

1. palkinto: Anja Antervo esitelmästä "Electro- and Magnetoencephalographic Changes Associated with Voluntary, Self-Paced Foot Movements in Man",

Jaettu 2. palkinto: Pertti Ryymin esitelmästä "Systems Analysis of Mechanoreceptors of the Earthworm, (Lumbricus terrestris)", Sinikka Eskelinen esitelmästä "Modelling of Osmotic Swelling and Haemolysis of Erythrocytes" ja Arto Remes esitelmästä "Microprocessor Based Device for Frequency Domain Analysis of EMG Signal".

1985 6. Progress Report -tilaisuus 18.3.1984
UKK-instituutti, Tampere

1. palkinto: Harri Sievänen esitelmästä "A Microcomputer Based ST/HR-Analyser for Exercise ECG",

Jaettu 2. palkinto: Jari Hyttinen esitelmästä "Reconstruction of Einthoven's Triangle from a Realistic Thorax Model" ja Harri Tikka esitelmästä "Microprocessor Controlled Ergometer".

1987 7. Progress Report -tilaisuus 21.5.1987

Turun yliopistollinen keskussairaala, Turku

1. palkinto: Hannu Nieminen esitelmästä "Analysis of Back Load from Electro-myographic Activity with a PC-Based System",

Jaettu 2. palkinto: Jarmo Hallikainen esitelmästä "AOFT Colorimeter" ja Harri Sievä-nen esitelmästä "Assessment of the Error Elimination Process in the Computerized ST/HR-Slope Analysis"

LÄÄKINTÄTEKNINEN TOIMINTA

Lääketieteellisen tekniikan koko 1970-luvun jatkunut kehitys oli johtanut siihen, että sairaaloiden teknillistä toimintaa oli arvioitava uudelleen. Perinteisen sairaalan yleisen tekniikan rinnalle oli tullut ns. lääkintäteknillinen toiminta. Lääkintätekniikka sisältää mm. potilaiden tutkimuksessa ja hoidossa käytettävät laitteet, niiden hankinnan, käytön ja huollon. Lääkintälaitteiden määrä ja monimutkaisuusaste kasvavat koko ajan, mikä edelleen painottaa teknillisen toiminnan tärkeyttä sairaaloissa.

Lääkintätekniikan jaosto

Yhdistyksen toiminnan aktivoimisen tarve toisaalta ja sairaaloiden teknillisen toiminnan uudet haasteet toisaalta olivat virikkeinä lääkintätekniikan jaoston perustamiselle yhdistykseen. Aloite jaoston perustamisesta tuli yhdistyksen sairaalainsinöörien piiristä keväällä 1977. Jaosto perustettiin seuraavana syksynä ja sen ohjesääntö hyväksyttiin vuoden lopussa. Jaoston tehtäviksi määriteltiin mm.

- toimia sairaaloiden, lääkintöhallituksen, opetus- ja tutkimuslaitosten
tms. palveluksessa olevien lääkintäteknillisten henkilöiden yhdyselimenä,

- toimia yhdistyksen asiantuntijaelimenä alaansa koskevissa asioissa,

- toimia edustajana alansa kansainvälisessä yhteistyössä,

- ja edistää alansa tutkimusta ja tukea ja kehittää alaansa.

Jaoston puheenjohtajina ovat toimineet seuraavat henkilöt:
(Chairmen of the Clinical Engineering Section of the Society:)

dipl.ins. Hannu Seitsonen	1978 – 1979
dipl.ins. Jukka Honkanen	1980
dipl.ins. Esko Raitanen	1981
dipl.ins. Kaarle Kylmälä	1983
dipl.ins. Kalevi Wallius	1983 -

ja sihteereinä seuraavat henkilöt:
(Secretaries of the Section:)

dipl. Ins. Jukka Soini	1977 - 1978
dipl. ins. Pasi Markkanen	1979
tekn. lis. Heikki Vilen	1980
ins. Seppo Vakkila	1981
ins. Jarmo Martikainen	1982 -

Jaoston jäsenmäärä on ollut noin 10 % yhdistyksen jäsenmäärästä.

Varsinkin toimintansa alkuvuosina jaosto toimi erittäin aktiivisesti järjestäen useita kokouksia ja tilaisuuksia, tehden vierailuja sairaaloihin ja teollisuuslaitoksiin sekä antaen kannanottoja ja lausuntoja. Asioita, joihin jaosto on toiminnassaan puuttunut, ovat olleet mm.:

- lääkintäteknisen toiminnan organisatorinen asema sairaaloissa,

- lääkintäteknisen henkilöstön määrä,

- sairaaloiden sähköasennukset ja urakointioikeudet,

- lääkintälaitteiden nimikkeistö,

- lääkintälaitteiden ennakkotarkastus,

- röntgenlaitteiden hankinta terveyskeskuksiin,

- standardisoimistyö,

- sairaalainsinöörien pätevyysvaatimukset ja sairaalainsinöörien tutkinto,

- röntgenlaitteiden tarkastus,

- vaaraa aiheuttavat laiteviat sairaaloissa.

Jaosto kiinnitti sairaalahallinnon ja valtionhallinnon huomiota lääkintätekniikan asemaan sairaaloissa artikkelilla, joka julkaistiin Sairaala-lehdessä vuonna 1978. Kirjoituksessa todettiin, että silloinen teknillisen henkilökunnan organisaatio oli kehittynyt vallitsevaan muotoonsa ilman, että sitä ja sen tarvetta olisi laadullisesti tai määrällisesti määrätietoisesti suunniteltu. Lääkintäteknillistä henkilökuntaa oli laitoksissa vähän verrattuna laitosten lääkintäteknillisten laitteiden määrään ja laatuun. Tästä syystä laitteiden teknillinen asiantuntemus ja huoltotoiminta oli suuressa määrin jäänyt ulkopuolisten käsiin. Jaosto painotti kirjoituksessaan lääkintäteknillisen henkilöstön suunnitelmallista, jatkuvaa koulutusta. Jaosto asetti jäsentensä vankan lääkintäteknillisen asiantuntemuksen sairaala- ja lääkintäviranomaisten käyttöön terveyden-huoltolaitosten organisaation ja keskussairaaloiden teknillisten palveluiden sekä viranomaisten antamien ohjeiden ja määräysten kehittämiseksi.

Lääkintäteknisen toiminnan organisointi sairaaloissa

Sairaaloiden lääkintäteknisen toiminnan kehittäminen ja asema eri tasoisten sairaaloiden organisaatioissa tuli lääkintätekniikan jaoston ja koko yhdistyksen pohdittavaksi dipl.ins. Esko Raitasen vuonna 1977 tekemän esityksen pohjalta. Samaan aikaan Sairaalaliitto valmisteli sairaaloiden ohje- ja johtosäännön uudistamista, minkä johdosta se järjesti Lääkintätekniikka seminaarin keväällä 1978. Sairaalaliiton valmistamasta sairaaloiden ohje- ja johtosääntöluonnoksesta jätettiin kuitenkin pois se organisaatiomalli, jota mainittu seminaari oli päätynyt kannattamaan. Lääkintätekniikan jaosto esittikin lausunnossaan ohjesääntöluonnoksesta, että keskussairaaloiden teknisen osaston tehtävänä tulisi olla sairaalainsinöörin ohjauksessa tapahtuva sairaaloiden yleis- ja lääkintätekniikasta sekä energiahuollosta huolehtiminen sekä osallistuminen käyttöhenkilökunnan teknisen koulutuksen järjestämiseen. Samalla edellytettiin sairaalainsinööriltä korkeakoulu- tai opistotasoista sähköosastolla suoritettua tutkintoa sekä riittävää kokemusta alalla.

Sairaalainsinöörien pätevyysvaatimukset ja tutkinto

Sairaaloiden lääkintätekniikasta vastaavien sairaalainsinöörien virkoja oli alettu perustaa maamme keskussairaaloihin 1970-luvun puolivälissä. Yhdistyksen otettua kantaa sairaaloiden lääkintäteknisen toiminnan organisointiin ja sairaalainsinöörien asemaan, oli luonnollinen jatko tälle kehitykselle laatia myös esitys sairaalainsinöörin pätevyysvaatimuksista. Tämän prosessin voidaan katsoa alkaneen vuoden 1978 lopulla, kun suunniteltaessa kevään 1979 ohjelmaa dipl.ins. Jukka Soini esitti sairaalainsinöörien pätevyysvaatimuksia ja koulutusta käsittelevän seminaarin järjestämistä. Seminaari järjestettiin keväällä 1979, jolloin jaosto asetti myös työryhmän Esko Raitanen, Niilo Saranummi ja Eero Aarnio valmistelemaan asiaa. Samaan aikaan valmisteltiin myös IFMBE:n elimissä (Clinical Engineering Group) prof. Åke Öbergin johdolla ehdotusta sairaalainsinöörien pätevyysvaatimuksiksi.

Mainittu työryhmä työsti luonnoksen pätevyysvaatimuksiksi. Yhdistyksen hallitus asetti työryhmän Jaakko Malmivuo ja Esko Raitanen loppuunsaattamaan luonnoksen esitykseksi lääkintöhallitukselle sairaalainsinöörin tutkinnon luomiseksi Suomeen. Esityksessä mainittiin erityisen tutkinnon ja pätevyyslautakunnan asettamisen perusteluina se, että sairaaloissa toimivalta insinööriltä edellytetään perinteisten insinööritietojen lisäksi varsin laajoja tietoja lääketieteellisestä tekniikasta sekä laajaa kokemusta kliinisestä työskentelystä. Sairaalainsinöörin tutkinnon avulla voitaisiin varmistua myös siitä, että sairaalassa toimivalla insinöörillä on sekä riittävän laajat teoreettiset tiedot että välttämätön käytännön kokemus lääketieteellisen tekniikan alueella. Esitetyn tutkinnon voisivat suorittaa sekä diplomi-insinöörit että opistoinsinöörit ja siihen kuuluisi kaksi osaa: työkokemus, joka tulee hankkia vähintään kolmen vuoden toiminnalla opetussairaalassa sekä teoreettiset tiedot, jotka muodostuisivat lääketieteen perustiedoista, lääketieteellisen tekniikan tiedoista ja muista tiedoista. Kun kumpikin osa olisi suoritettu, myöntäisi pätevyyslautakunta anomuksesta sairaalainsinöörin pätevyyden. Esityksessä tehtiin ehdotus myös sairaalainsinöörin koulutusmääräyksiksi ja tutkinnon rakenteeksi.

Yhdistys luovutti esityksen 19.3.1982 lääkintöhallitukselle, jonka puolesta sen ottivat vastaan pääjohtaja Erkki Kivalo, osastopäällikkö Antti Marttila ja ylilääkäri Raimo Karkamo. Lääkintöhallitus asetti sisäisen työryhmän valmistelemaan sairaalainsinöörien tutkintoa ja asian valmistelutyöt ovat tätä kirjoitettaessa vielä kesken.

Lääkintöhallitus asetti vuonna 1982 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää ne terveydenhuollon ammattiryhmät, jotka tulisi ottaa ammatinharjoittamista koskevan lainsäädännön piiriin ja merkitä terveydenhuoltohenkilöstön keskuskortistoon sekä selvittää lainsäädännön ulkopuolelle jääviksi ehdotettujen ryhmien pätevyyden toteaminen, rekisteröinti ja valvonta. Mietinnössä on annettu asianmukainen toimenkuvaus sairaalainsinöörien tehtävästä mutta työryhmä ei katsonut perustelluksi luoda säännöksiä sairaalainsinöörien ammatin-harjoittamiselle sillä perusteella, että heidän ei katsottu suoranaisesti hoitavan potilaita. Yhdistys toisti pyydetyssä lausunnossaan tammikuussa 1985 työryhmän mietinnöstä aiemmin esittämänsä kannan, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden sairaalainsinöörien ammatti- pätevyys on saadun koulutuksen perusteella selvästi määriteltävissä ja että heidän toimenkuvaan kuuluu useita tehtäviä, joissa he joutuvat välittömästi tekemisiin potilaan kanssa. Siksi yhdistys piti välttämättömänä, että lääkintöhallitus asettaisi korkeakoulututkinnon suorittaneiden sairaalainsinöörin pätevyyden vahvistavan pätevyyslautakunnan.

Lääkintälaitteiden erikoisurakointi

Kun oli syntynyt epäselvyyttä sähkölain ja sähköturvallisuusmääräysten soveltamisesta sähköisiin lääkintälaitteisiin, otti lääkintätekniikan jaosto keväällä 1978 asiakseen aikaansaada erikoisurakoitsijatutkinnon, jonka suorittaminen antaisi pätevyyden lääkintälaitteiden hoitajalle vastuuhenkilönä ja korjaustöiden esimiehenä. Asiasta päätettiin lähettää kauppa- ja teollisuusministeriölle kirjelmä, jossa esitettäisiin sähköisten lääkintälaitteiden urakointi erikoisurakoinniksi silloisen yleisurakoinnin sijaan. Erikoisurakointia pohtimaan asetettiin työryhmä ins. Arvo Ritmala, dipl.ins. Jussi Iipponen ja ins. Seppo Vakkila, jotka yhteistyössä Sairaalaliiton kanssa tekivät asiasta esityksen KTM:lle. KTM antoi vuoden 1979 lopussa asiasta päätöksen, johon ei kuitenkaan sisällytetty kyseistä erikoisurakointikohtaa.

Yhdistyksen hallitus palasi asiaan vuoden 1981 keväällä tehden KTM:lle uuden esityksen sähköisiä lääkintälaitteita koskevan erikoisurakoitsijaluokan perustamisesta. KTM pyysi asiasta lausunnon Sähkötarkastuskeskukselta, jonka tehtävänä oli selvittää, eroavatko sähkökäyttöisten lääkintälaitteiden huolto- ja korjaustyöt siinä määrin muiden sähkölaitteiden vastaavista töistä, että voimassa olleen yleisurakoinnin sijasta kyseiset työt tulisi nimetä erikoisurakoinniksi. Perusteluissaan yhdistys totesi, että sähköiset lääkintälaitteet muodostavat oman erikoisryhmänsä, joilla on tavallista tiukemmat sähköturvallisuusmääräykset, kuten esim. vuonna 1979 voimaantullut laaja sähkökäyttöisten lääkintälaitteiden turvallisuusstandardi IEC 601-1, joiden tuntemusta ei välttämättä edellytetä yleisurakointioikeuksien saaneilta sähköurakoitsijoilta. Erikoisurakointimääräys lisäisi yhdistyksen mukaan potilasturvallisuutta. Sähkötarkastuskeskus oli jo aiemmin nimennyt röntgenlaitteiden asennus-, korjaus- ja huoltotyöt erikoisurakoinniksi, missä asiassa yhdistys oli myös ollut aktiivinen. Sähkötarkastuskeskus päätyi suosittamaan lääkintöhallituksen kannattamana sähkökäyttöisten lääkintälaitteiden korjaustoiminnan saattamista erikoisurakointimääräyksen piiriin, mikä sitten lopulta toteutuikin. Yleisurakointimääräysten lisäksi, jotka edellyttävät pätevyystodistuksen omaavan sähkötöiden johtajan oloa sairaaloissa, on annettu myös sähköisten lääkintälaitteiden asennus-, korjaus- ja huoltotöitä koskeva erikoisurakointimääräys, jonka mukaan tulee sairaaloissa olla kyseisiä töitä tehtäessä äo. pätevyystodistuksen saanut sähkötöiden johtaja. Sama asia koskee myös säteilylähteiden kunnostustöitä.

Lääkintälaitteiden ennakkotarkastus

Samassa yhteydessä, kun yhdistyksen jaosto ryhtyi toimiin lääkintälaitteiden erikoisurakointimääräysten aikaansaamiseksi, pidettiin myös tärkeänä lääkintä-laitteiden ennakkotarkastusta. Yhdistys toimi aktiivisesti pakollisen ennakko-tarkastuksen puolesta yhdessä lääkintöhallituksen kanssa, joka oli antanut vuonna 1979 ensimmäisen kerran suosituksen asiasta. Sähkötarkastuskeskuksen esityksestä Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi päätöksen pakollisesta lääkintälaitteiden ennakko- tarkastuksesta, joka päätös tuli voimaan 1.7.1984.

Yhdistys ja sen lääkintätekniikan jaosto ovat toimineet aktiivisesti potilasturvallisuutta maamme sairaaloissa oleellisesti lisänneen käytännön luomisessa kiinnittämällä tilaisuuksissaan huomiota lääkintälaitteiden vaaraa aiheuttaneisiin laitevikoihin ja pyrkimällä löytämään kanava niistä tiedottamiseen. Sittemmin vuonna 1985 lääkintöhallitus antoi ohjeen terveydenhuollossa käytettävien laitteiden ja tarvikkeiden toimintaan liittyvien tapaturmien ja vaaratilanteiden ilmoittamisesta ja julkaisi vuonna 1987 ensimmäisen yhteenvedon edellisvuonna tapahtuneista vaaraa aiheuttaneista laitevioista sairaaloissa. Ilmoitetut tapaukset tutkitaan yhteistyössä sairaalan ja tuotteen toimittajan kanssa.

Lääketieteellisen tekniikan hakemisto

Syksyllä 1986 syntyi yhdistyksen hallituksen kokouksessa ajatus toimittaa lääketieteellisen tekniikan alalta hakemisto samaan tapaan kuin maassamme jo ennestään julkaistut erilaiset osto-oppaat, joiden tarkoituksena on helpottaa tietyn alan ostaja ja myyjä löytämään toisensa. Erityisen lääketieteellisen tekniikan hakemiston toivottiin edesauttavan eri laitosten tekemiä lääkintäteknisiä hankintoja.

Hakemisto laadittiin yhteistyössä Tampereen teknillisen korkeakoulun Lääketieteellisen tekniikan laboratorion ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Sairaalatekniikan laboratorion kanssa. Hakemiston käytännön toimitustyön suorittivat tekniikan ylioppilaat Matti Nenonen ja Matti Väänänen opinnäytetyönään. Hakemisto julkaistiin vuonna 1987 TTKK:n Lääketieteellisen tekniikan laboratorion julkaisusarjassa.

Hakemisto sisältää tiedot maassamme toimivista lääketieteellisen tekniikan alan laitteiden valmistajista ja maahantuojista ja käyttäjistä. Laitevalmistajia ja maahantuojia on luetteloitu yhteensä 135. Tuotehakemistossa on luetteloitu standardin SFS 5060, Lääketieteellisten kojeiden luokittelu (1984), mukaisessa järjestyksessä alan tuotteet toimittajineen. Tuote-edustushakemistossa on luetteloitu noin 700 alan ulkomaista valmistajaa ja näiden kotimaiset edustajat. Käyttäjähakemistoon on kerätty Suomessa toimivat sairaalat, terveyskeskukset, kuntoutus-laitokset, yksityiset lääkäriasemat sekä lääketieteelliset tutkimuslaitokset yhteydenottotietoineen. Hakemistoon on liitetty myös luettelo maassamme toimivista lääketieteellisen tekniikan tutkimus-, koulutus- ja palvelulaitoksista.

TOIMINTA LÄÄKETIETEELLISEN FYSIIKAN ALALLA

Yhdistyksen toiminnan alkuvuosina lääketieteellinen fysiikka tai sairaalafysiikka eivät erottuneet mitenkään erillisiksi toimintasektoreiksi yhdistyksen biolääketieteellis-teknillisestä toiminnasta. Toisaalta sairaaloihin oli jo muodostunut sairaalafyysikoiden ammattikunta. Esimerkiksi vuonna 1970 oli sairaaloissa 21 sairaalafyysikon virkaa. Lääketieteellisen fysiikan koulutusta ei oltu kuitenkaan järjestetty maassamme tyydyttävällä tavalla, mikä askarrutti myös yhdistyksen fyysikkokunnan mieltä. Tähän liittyen julkaistiin Sairaala-lehdessä prof. Erik Springin kirjoitus sairaalafysiikan tilasta maassamme. Hän laati myös laajan selvityksen lääketieteellisen fysiikan asemasta maamme sairaaloissa ja yliopistoissa ja vertasi sitä muiden pohjoismaiden vastaaviin tilanteisiin. Selvityksessä todettiin mm., että sairaalafysiikalla ja alan tutkimustoiminnalla oli maassamme vakiintunut asema ja että alan opetuksessa oli päästy alkuun opetustoiminnan tapahtuessa kuitenkin fysiikan eikä lääketieteen opetuksen puitteissa. Muistiossa nähtiin välttämättömänä perustaa alan korkeampia yliopistollisia virkoja maahamme. Lääketieteellisen fysiikan jaosto perustettiin yhdistykseen vasta marraskuussa 1982. Siihen astihan kyseinen jaosto oli jo toiminut Suomen Matemaatikko- ja fyysikkoliiton alaisena jaostona. Talvella 1982 esittivät 11 yhdistyksen fyysikkojäsentä jaoston liittämistä muodollisesti myös yhdistyksen alaiseksi. Jaoston perustamisen jälkeen ovat sen puheenjohtajina toimineet fil.lis. Pertti Ruotsalainen ja fil.tri Heimo Holli. Sihteereinä ovat toimineet fil.lis. Juha Vanhatalo ja dos. Matti Koskinen. Tarkemman selvityksen sairaalafyysikkotoiminnasta Suomessa saa oheisesta prof. Ahti Rekosen kirjoituksesta "Sairaalafysiikka Suomessa - alan kehitys, työkenttä ja pätevöityminen".

YHDISTYKSEN KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Pohjoismainen yhteistyö

Yhteistyö pohjoismaisten sisaryhdistysten kanssa on nähty yhdistyksen perustamisesta lähtien erittäin tärkeäksi yhdistyksen toiminnassa. Varsinkin toiminnan alkuvuosina tällä oli tärkeä merkitys nuorelle yhdistykselle sen etsiessä toimintalinjaansa ja yhteistyökumppaneita. Pohjoismaisen yhteistyön muotoina ovat olleet mm. pohjoismaisten lääketieteellisen tekniikan alan kokousten järjestäminen, yhdistysten neuvottelukokoukset, kirjeenvaihto, vierailut ja vierailu- luennot, yhteispohjoismaisen jäsenhakemiston laatiminen sekä useat henkilökohtaiset kontaktit. Pohjoismaisia lääketieteellisen tekniikan kokouksia on pidetty tähän mennessä seitsemän kertaa. Ensimmäinen kokous pidettiin Espoossa vuonna 1970. Tämän jälkeen kokouksia on pidetty seuraavasti: vuonna 1971 Norjassa (Oslo), 1975 Tampereella, 1977 Tanskassa (Lyngby), 1981 Ruotsissa (Linköping), 1984 Skotlannissa (Aberdeen) ja 1987 Norjassa (Trondheim). Kahdeksas pohjoismainen kokous on päätetty järjestää vuonna 1990 Tanskassa. Viimeisimmät kokoukset ovat saaneet virallisen aseman IFMBE:n alueellisina kokouksina.

Pohjoismaisia kokouksia on valmisteltu säännöllisesti kokoontuneissa pohjoismaisten yhdistysten edustajien neuvottelukokouksissa. Ensimmäinen neuvottelukokous, johon Suomen yhdistyksen edustajat osallistuivat, järjestettiin vuonna 1968 Tukholmassa. Tällöin oli esillä useita yhteistyömuotoja kuten yhteispohjoismaisen luettelon ja tiedotuslehden julkaiseminen, yhteisten kokousten ja symposiumien ja koulutustilaisuuksien järjestäminen. Esille nostettiin myös mahdollisuus yhteispohjoismaisen lääketieteellisen tekniikan alan yhdistyksen perustamisesta. Tätä hanketta vietiin eteenpäin siten, että ensimmäisen pohjoismaisen kokouksen aikana 1970 perustettiin pohjoismainen yhteistyöelin, Nordisk Samarbejdgruppe i Medicoteknik. Seuraavana vuonna asetettiin tavoitteeksi yhteistyöelimen saaminen virallisesti Nordforskin rahoittamaksi elimeksi. Vuoden 1977 neuvottelukokouksessa päätettiin tutkia mahdollisuuksia perustaa yhteispohjoismainen yhdistys yhteistyön muodolliseksi elimeksi, jolle alettiin valmistella myös sääntöjä. Keskustelua yhteistyön puitteista jatkettiin seuraavinakin vuo-sina ja vuonna 1981 pyrittiin käynnistämään yhteispohjoismaisen yhdistyksen toiminta vuoden 1982 aikana. Tämä pyrkimys ei syystä tai toisesta kuitenkaan koskaan toteutunut vaan yhteistyö eri Pohjoismaiden yhdistysten kesken on jatkunut epävirallisissa puitteissa koko 1980-luvun. Yhteistyön muodot ovat oikeastaan kiteytyneet pohjoismaisten kokousten järjestämiseen. Linköpingin kokouksessa 1981 LFTY teki ehdotuksen, että vastaisuudessa tulisi silloinen yhteistyö, joka kattoi vain lääketieteellisen tekniikan sektorin, laajentaa kattamaan myös sairaalafyysikoiden toiminta niin, että lääketieteellisen tekniikan ja sairaalafysiikan pohjoismaiset kokoukset voitaisiin yhdistää. Tämä ajatus ei saanut kuitenkaan muiden pohjoismaiden yhdistysten edustajien kannatusta. Tähän oli varmaankin syynä se, että muissa pohjoismaissa Suomen tilanteesta poiketen toimivat lääketieteellisen tekniikan ja lääketieteellisen fysiikan alan edustajat eri yhdistyksissä.

Yhteydet kansainvälisiin yhdistyksiin IFMBE ja IOPM

Yhdistys anoi heti perustamisensa jälkeen kansainvälisen lääketieteellisen tekniikan alan kattojärjestön, International Federation for Medical and Biological Engineering, IFMBE, jäsenyyttä. Muutamaa vuotta myöhemmin yhdistys liittyi lääketieteellisen fysiikan alalla toimivan kansainvälisen organisaation, International Organisation for Medical Physics, IOMP, jäseneksi. Yhdistys on pitänyt yhteyttä monella tavalla kattojärjestöihinsä. Yhdistystä ovat edustaneet IFMBE:n yleiskokouksissa Pekka Ahonen, Erik Spring, Hannu Seitsonen, Niilo Saranummi ja Tapani Jauhiainen sekä IOMP:n yleiskokouksissa Erik Spring, Pertti Tarkka, Aaro Kiuru ja Ahti Rekonen. Vuonna 1982 yhdistyksen silloinen varapuheenjohtaja Niilo Saranummi valittiin IFMBE:n hallituksen jäseneksi 6-vuotiskaudeksi. Vuonna 1985 dipl.ins. Hannu Seitsonen valittiin IFMBE:n Clinical Engineering Division -työryhmän jäseneksi. Yhdistyksen sihteerit ovat osallistuneet lähes vuosittain IFMBE:n kansallisten yhdistysten sihteereiden komitean kokouksiin.

Lääketieteellisen tekniikan ja fysiikan maailmankokous Espoossa 1985

Kuten dos. Tapani Jauhiainen kirjoittaa edellä olevassa artikkelissaan, ryhtyi yhdistys vuonna 1978 hankkimaan IFMBE:n ja IOMP:n lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistettyä maailmankokousta Suomeen vuonna 1985. IFMBE päätti yleiskokouksessaan vuonna 1979 järjestää Suomessa vuoden 1985 maailman-kokouksen, XIV International Conference on Medical and Biological Engineering. IOMP teki omasta konferenssistaan, VII International Conference on Medical Physics, samansisältöisen päätöksen vuotta myöhemmin. Kongressijärjestelyt aloitettiin yhdistyksessä välittömästi myönteisten päätösten jälkeen.

Konferenssin laajuutta kuvaavat hyvin seuraavat luvut: Kokoukseen osallistui kaikkiaan noin 900 henkeä yhteensä 40 eri maasta ympäri maapalloa. Suurin osallistujamäärä oli odotetusti isäntämaasta Suomesta noin 100 ilmoittautunutta, joista noin puolet oli yhdistyksen jäseniä. Suurimmat ulkomaiset delegaatiot tulivat Japanista (n. 100), Ruotsista (n. 80), USA:sta (n. 80), Italiasta (n. 60), Englannista (n. 50) ja Saksan Liittotasavallasta (n. 50).

Konferenssin tieteellinen ohjelma koostui aihepiireittäin pidetyistä kutsutuista esitelmistä, katsauksista, tieteellisistä esitelmistä ja julisteista, seminaareista, opiskelijoiden esitelmäkilpailusta sekä Work in progress'-papereista. Esitelmiä ilmoitettiin pidettäväksi yhteensä noin 750, joista noin 330 esitettiin julisteina. Esitelmät oli jaettu yhteensä 23 pääteemaan, jonka kunkin oli koonnut oma koordinaattorinsa. Kokouksen laajimmat aihepiirit olivat fysiologiset mittaukset ja ohjaus (113 paperia), biomekaniikka (105), biosähköiset ilmiöt (68), kliininen dosimetria (56), apuvälinetekniikka (49), lääkintätekniikka (42) sekä biomagnetismi (40). Rinnakkaisia istuntoja on parhaimmillaan kymmenen.

Kutsuttuja esitelmiä pidettiin yhteensä 38. Näistä 15 oli sijoitettu kunkin kokouspäivän aamuun kolmeksi rinnakkaiseksi luentoistunnoksi. Loput 23 kutsuttua esitelmää pidettiin muiden esitelmien lomassa. Näiden lisäksi useissa istunnoissa pidettiin normaaleja esityksiä hieman laajempia katsausesitelmiä eri aiheista.

Opiskelijoiden esitelmäkilpailuun ilmoitettiin 11 esitystä. Kilpailun tuomaristo muodostui kansainvälisten kattojärjestöjen ja konferenssin järjestelytoimikunnan edustajista puheenjohtajanaan dos. Arto Uusitalo. Kilpailun parhaimmaksi esitelmäksi arvioitiin Aki Mäkivirran esitelmä "Exercise ECG Preprocessor with a High-performance Digital Filter".

Kokouksen yhteydessä järjestettiin kaupallinen laitenäyttely, josta vastasi järjestelytoimi-kunnassa tekn.lis. Matti Linnavuo.

Konferenssiin lähetetyt tieteelliset esitykset julkaistiin kaksiosaisena, yhteensä noin 1600 sivuisena proceedings-kirjana, joka julkaistiin IFMBE:n aikakausilehden Medical & Biological Engineering & Computing liitteenä (Vol. 23, Supplement Part 1-2, 1985). Kirjan toimittivat dos. Anna-Liisa Kairento, apul.prof. Toivo Katila, prof. Niilo Saranummi ja dipl.ins. Hannu Seitsonen. Konferenssia edelsi kaksi kansainvälistä kurssia, jotka oli tarkoitettu lähinnä nuorille tutkijoille jatkokoulutustilaisuuksiksi. Biosähköiset ja biomagneettiset ilmiöt -kurssi järjestettiin Tampereella apul.prof. Jaakko Malmivuon ja prof. Robert Plonseyn johdolla. Kliininen dosimetria -kurssi järjestettiin Kuopiossa prof. Ahti Rekosen johdolla. Molemmilla kursseilla luennoivat useat alan kansainväliset asiantuntijat.

Yhteistyö neuvostoliittolaisen VNMTO:n kanssa

Yhdistys solmi vuoden 1980 lopussa yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton yleisliittolaisen sairaalateknisen yhdistyksen (VNMTO) kanssa. Sopimuksen allekirjoittivat LFTY:n puolesta prof. Pekka Ahonen ja VNMTO:n puolesta puheenjohtaja R.I. Utjamyshev. Allekirjoitusta edelsivät LFTY:n tekemä yhteydenotto ja neuvottelut, joita kävi mm. toimistopäällikkö Ilkka Linnakko lääkintöhallituksesta neuvostoliittolaisen osapuolen kanssa. Allekirjoitustapahtuma oli järjestetty Moskovassa, jossa sovittiin yhdistysten yhteistyöstä tiedonvälityksen alalla, yhteisten symposiumien ja seminaarien järjestämisestä sekä tieteellisten asiantuntijoiden vaihdosta.. Yhteistyön konkretisoimiseksi järjestettiin lääkintöhallituksessa vuonna 1981 neuvottelukokous, johon osallistuivat yhdistyksen, lääkintöhallituksen, sosiaali- ja terveys-ministeriön sekä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Sairaalatekniikan laboratorion edustajat. Neuvottelussa todettiin, että yhteistyö tulisi kanavoida maidemme terveysministeriöiden välisen sekakomission eli suoran yhteyden kautta, mistä yhdistyksen hallitus tekikin aloitteen sosiaali- ja terveysministeriölle. Samoin päätettiin pyrkiä järjestämään neuvottelutapaaminen neuvostoliittolaisen osapuolen kanssa. Neuvostoliitossa syyskuussa 1981 pidetyssä neuvottelussa, johon osallistuivat LFTY:n puolelta Ahti Rekonen, Jaakko Malmivuo ja Hannu Seitsonen, sovittiin mm. ensimmäisen yhteistyösymposiumin järjestämisestä Tampereella vuonna 1982.

XIV International Conference on Medical and Biological Engineering and VII International Conference on Medical Physics Espoo, Finland, August 11-16, 1985.

From the left: Doc. Tapani Jauhiainen, President of the Congress, Prof. John R. Mallard, President of the IUPESM, and Prof. Pentti Rautaharju (inaugural lecturer).

Congress participants in the Opening Ceremony.

City Reception in Espoo Civic Center.

Ensimmäinen yhteistyösymposium järjestettiin Tampereella syyskuussa 1982. Järjestäjinä olivat yhdistyksen ja Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellisteknisen yhteistyökomitean sairaalatekniikan ja farmakologian työryhmän lisäksi VTT:n Sairaalatekniikan laboratorio. Symposiumin aiheena oli "Lääketieteellinen tekniikka ja farmakologia terveydenhuollon palveluksessa". Tilaisuuteen osallistui Neuvostoliiton puolelta seitsemänhenkinen valtuuskunta ja Suomesta osanottajia oli noin 50. Kokouksessa kuultiin 14 esitelmää (seitsemän kummaltakin osapuolelta) pääosin sairaalatekniikan alueelta.

Muu kansainvälinen toiminta

Tärkeänä osana yhdistyksen kansainvälistä toimintaa on ollut ulkomaisten vierailijoiden ja esitelmöitsijöiden kutsuminen yhdistyksen tilaisuuksiin. Yhdistyksen kokouksissa ovat pitäneet esitelmän seuraavat ulkomaiset vieraat: prof. Henry Wallman Göteborgista (1968), civ.ing. Peter Stoye Tukholmasta, M.D. Standley Stellar New Yorkista (1969), Dr. W.J. Perkins Englannista (1972), prof. Bertil Jacobson Tukholmasta, prof. M. Naledz Varsovasta, Dr. David Bregman New Yorkista (1973), sairaalafyysikko Jan Cederlund Uppsalasta (1974), prof. Ove Wigertz Linköpingistä (1975), eng. Keith Copeland Englannista, prof. Musaf Kanadasta (1976), dos. Roland Kadefors Göteborgista (1978) ja prof. Ake Öberg Linköpingistä (1986).

Espoo Finland August 11 – 16, 1985

XIV International conference on Medical and

Biological Engineering

VII International Conference on Medical Physics

YHDISTYKSEN ORGANISAATION KEHITYS

Yhdistyksen jäsenkokoukset ovat olleet tärkeällä sijalla yhdistyksen toiminnassa. Yhdistys on kokoontunut vuosittain useita kertoja käsittelemään paitsi virallisia kokousasioita myös ajankohtaisia ja tieteellisiä aiheita. Alkuvuosien sääntömääräisiä kokouksia olivat keväällä pidettävä vuosikokous, jossa käsiteltiin yhdistyksen tiliasiat ja menneen vuoden toimintakertomus sekä syksyllä pidettävä vaalikokous, jossa valittiin yhdistyksen toimihenkilöt tulevalle vuodelle. Kokoustoiminta oli alussa suuresti Helsinki-keskeistä, olihan suuri osa yhdistyksen jäsenistä ja toimihenkilöistä pääkaupunkiseudulta. Helsingin lisäksi kokouksia alettiin järjestää kuitenkin myös muilla korkeakoulu- ja keskussairaalapaikkakunnilla. Turussa kokoonnuttiin ensimmäisen kerran vuonna 1969, Tampereella 1971, Kuopiossa 1975, Lahdessa 1976 ja Oulussa 1978. Kahden virallisen kokouksen käytäntö jatkui aina vuoteen 1981 saakka, jolloin toteutettiin yhdistyksen sääntöjen muutos.

Sääntömuutos 1981

Vuosikokouksessa 1978 asetettiin toimikunta kokoonkutsujana ylilääkäri Arto Uusitalo valmistelemaan ilman määräaikaa yhdistyksen sääntömuutosta niin, että siirryttäisiin yhden vuosikokouksen järjestelmään sekä harkitsemaan yhdistyksen nimen muutosta. Tärkeimmät sääntöihin tehdyt muutokset olivat yhdistyksen nimen muuttaminen, toiminnan tarkoituksen laajentaminen, vaalikokouksen poistaminen ja siirtyminen yhden keväällä pidettävän vuosikokouksen käytäntöön sekä maininta mahdollisuudesta asettaa jaostoja. Pyrkimyksenä oli muuttaa yhdistyksen virallisten asioiden käsittely entistä joustavammaksi ja laajentaa yhdistyksen tieteellistä toimintaa.

Yhdistyksen nimi, Suomen biolääketieteellis-teknillinen yhdistys, muutettiin muotoon Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistys (Föreningen för medicinsk fysik och teknik i Finland). Sääntöpykälää, jossa määritellään yhdistyksen tarkoitus, laajennettiin siten, että yhdistyksen toiminta-alueeksi määriteltiin lääketieteellinen fysiikka, lääketieteellinen tekniikka ja biofysiikka. Näin sekä yhdistyksen nimi että tarkoitus vastasivat nyt yhdistyksen jäsenpohjaa ja vallinnutta käytäntöä. Muutosta vauhditti omalta osaltaan SMFL:n sairaalafyysikkojaoston organisoituminen yhdistykseen.

Yhdistyksen uusi nimi otettiin käyttöön vuonna 1979 ja uudet säännöt vuonna 1981, kun yhdistysrekisteri oli ne hyväksynyt.

Yhdistyksen hallitus

Yhdistyksen asioita on hoitanut vuosikokouksen (vaalikokouksen) valitsema hallitus, johon ovat kuuluneet puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, taloudenhoitaja ja sihteeri sekä viisi muuta jäsentä (vuoteen 1984 saakka kolme muuta jäsentä). Periaatteena on ollut, että hallituksessa ovat olleet edustettuina tasapuolisesti niin lääkäri-, fyysikko- kuin insinöörikunta. Toinen tavoite hallituksen jäseniä valittaessa on ollut mahdollisimman hyvä maantieteellinen kattavuus. Yhdistyksen hallitukset ovat kokoontuneet vuosittain puheenjohtajan kutsumana tarvittaessa keskimäärin noin viisi kertaa.

Yhdistyksen puheenjohtajat

Yhdistyksen puheenjohtaja on valittu vuodeksi kerrallaan ja sääntöuudistuksen jälkeen enintään kolmena vuonna peräkkäin. Periaatteena on ollut, että yhdistyksen puheenjohtajuus kiertää vuorotellen yhdistyksessä edustettujen kolmen ammatillisen suunnan kesken. Tämä periaate onkin toiminut erittäin hyvin, koska yhdistyksen puheenjohtajan tehtäviä on hoitanut kolme lääkäriä, kolme insinööriä ja yksi fyysikko. Yhdistyksen varapuheenjohtajina on toiminut yksi lääkärikunnan, kaksi fyysikkokunnan ja kaksi insinöörikunnan edustajaa.

Yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet seuraavat henkilöt:

1968 - 1972	prof. Matti Bergström
1973 - 1974	prof. Antti Niemi
1975 - 1977	prof. Pekka Ahonen
1978 - 1980	dos. Arto Uusitalo
1981 - 1983	prof. Ahti Rekonen
1984 - 1986	dos. Tapani Jauhiainen
1987 -	prof. Jaakko Malmivuo

Yhdistyksen varapuheenjohtajina ovat toimineet seuraavat henkilöt:

1968 – 1971	prof. Pekka Ahonen
1972 – 1977	prof. Erik Spring
1978 – 1980	dos. Tapani Jauhiainen
1981 – 1986	prof. Niilo Saranummi
1987 -	prof. Lauri Patomäki

Yhdistyksen hallituksen muut jäsenet:

Yhdistyksen taloudenhoitajina ovat toimineet seuraavat henkilöt:

1968 - 1971	prof. Erik Spring
1972 - 1977	dipl.ins. Pertti Tarkka
1978 - 1981	dipl.ins. Hannu Seitsonen
1982 - 1987	TkT Seppo Kalli

Yhdistyksen sihteereinä ovat toimineet seuraavat henkilöt:

1968 - 1971	LL Tapani Jauhiainen
1972 - 1974	dipl.ins. Hannu Seitsonen
1975 - 1980	TkT Niilo Saranummi
1981 - 1983	TkL Jari Viitanen
1984 -	TkL Juha Nousiainen

Yhdistyksen hallituksen muina jäseninä edellä mainittujen lisäksi on toiminut 14 henkilöä, joiden nimet on lueteltu juhlakirjan lopussa olevassa liitteessä.

Yhdistyksen talous

Yhdistyksen talous on perustunut yhdistyksen jäseniltä perittävään jäsenmaksuun, joka on varsinaisilla jäsenillä noussut vuoden 1968 10 markasta vuoden 1987 50 markkaan. Nuorten jäsenten ja kannattajajäsenten jäsenmaksut ovat kehittyneet samassa suhteessa ja ne ovat vuonna 1987 20 mk ja 500 mk. Merkittävällä sijalla yhdistyksen varainhankinnassa ovat olleet yhdistyksen järjestämistä kursseista ja kokouksista kertyneet ylijäämät.

Jäsenistö

Yhdistyksen voimassaolevien sääntöjen mukaan yhdistyksen jäseniä ovat varsinaiset jäsenet, opiskelija-, kannattaja-, kirjeenvaihtaja- ja kunniajäsenet. Yhdistyksen perustavaan kokoukseen osallistui perustajajäseninä kaikkiaan 62 henkilöä, joista hieman yli puolet edusti lääketiedettä ja noin kolmasosa insinööritieteitä. Perustajajäsenistä on edelleen yhdistyksen varsinaisina tai kunniajäseninä 20 henkilöä. Yhdistyksen jäsenmäärän kehitys ilmenee oheisesta taulukosta.

Yhdistyksen jäsenmäärän kehitys 1968-1988:

(Number of members of the Society 1968-1988:)

vuosi	vars.	nuoret	kannatt.	kunnia	kirjeenv.	YHT.
Year	Regul.	Student	Contrib.	Honor.	Corresp.	TO T.
1968	117	2	11	_	_	130
1969	136	10	11	-	-	157
1970	154	14	11	-	-	179
1971	149	13	11	-	-	173
1972	182	15	12	2	-	211
1973	193	16	13	3	-	225
1974	214	19	15	3	-	251
1975	232	14	22	3	-	271
1976	244	8	22	3	5	282
1977	189	11	15	3	5	223
1978	195	23	18	7	5	248
1979	176	41	16	7	5	245
1980	191	36	15	6	5	253
1981	203	32	14	6	5	260
1982	226	30	14	5	5	280
1983	216	17	14	5	5	257
1984	222	14	14	5	5	260
1985	226	17	13	4	5	265
1986	202	13	13	4	5	237
1987	208	14	13	4	5	237
1988	224	18	10	4	5	261

Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi yhdistyksen perustamisesta lähtien tasaisesti yhdeksän vuoden ajan ollen suurimmillaan vuoden 1976 lopulla, kun yhdistykseen kuului 244 varsinaista jäsentä ja yhteensä 282 jäsentä. Aika ajoin on yhdistyksen jäsenrekisteristä poistettu ne henkilöt, jotka olivat laiminlyöneet yhdistyksen jäsenmaksun maksamisen usean vuoden ajalta. Näin on tapahtunut vuonna 1977, 1979, 1983 ja 1986. Kaikkiaan yhdistyksen varsinaisina jäseninä on ollut noin 350 henkilöä.

Varsinaiset jäsenet

Yhdistyksen jäsenkunnassa on kuluneen 20 vuoden aikana tapahtunut kaksi selvää muutosta. Toinen muutos liittyy yhdistyksen jäsenrakenteeseen ja toinen jäsenten maantieteelliseen jakautumaan. Kun perustavaan kokoukseen osallistuneista jäsenistä noin puolet edusti lääkärikuntaa, on lääkäreiden osuus yhdistyksen jäsenistä supistunut noin 10 prosenttiin kaikista varsinaisista jäsenistä. Sen sijaan teknillisen koulutuksen saaneiden jäsenten osuus on kasvanut siten, että noin puolet yhdistyksen varsinaisista jäsenistä on suorittanut tekniikan alan tutkinnon. Luonnontieteellisen loppututkinnon on suorittanut noin yksi kolmasosa yhdistyksen jäsenistä. Valtaosa maamme sairaaloissa toimivista vajaasta kuudestakymmenestä sairaalafyysikosta ja noin kahdestakymmenestä korkeakoulututkinnon suorittaneesta sairaalainsinööristä kuuluu yhdistykseen.

Toinen jäsenkuntaan liittyvä muutos on, että jäsenkunnan maantieteellinen jakautuma on huomattavasti edustavampi kuin toiminnan alkuaikoina. Perustavaan kokoukseen osallistuneista lähes kaikki toimivat pääkaupunkiseudulla ja yhdistyksen koko toiminnan painopiste oli alussa eteläisimmässä Suomessa. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin työskentelee enää alle puolet yhdistyksen jäsenistä pääkaupunkiseudulla. Toiseksi eniten yhdistyksen jäsenistä toimii Tampereen seudulla (20 %). Oululaisia ja turkulaisia on kumpiakin noin 10 % ja kuopiolaisia noin 7 %.

Kunniajäsenet

Yhdistys on kutsunut kunniajäsenikseen eräitä henkilöitä, jotka ovat erityisesti ansioituneet yhdistyksen tarkoitusperien toteuttamisessa. Yhdistyksen ensimmäisiksi kunniajäseniksi vuonna 1972 kutsuttiin prof. Jaarli Jauhiainen ja prof. Carl-Eric Räihä Helsingistä. Seuraavana vuonna kutsuttiin kunniajäseneksi diplomi-insinööri Roger Blåfield Helsingistä. Yhdistyksen täyttäessä 10 vuotta vuonna 1978 myönnettiin yhdistyksen kunniajäsenyys prof. Pekka Ahoselle Tampereelta, prof. Matti Bergströmille ja prof. Erik Springille Helsingistä sekä prof. Pertti Rautaharjulle Dalhoisien yliopistosta Halifaxista Kanadasta.

Kannattajajäsenet

Erityisen myönteisesti yhdistyksen toimintaan ovat vaikuttaneet useat yritykset, jotka ovat kuluneina vuosina olleet yhdistyksen kannattajajäseninä. Suurimmillaan kannattaja-jäsenten määrä oli 1970-luvun puolivälissä, jonka jälkeen niiden määrä on vakiintunut runsaaseen kymmeneen. Useassa tapauksessa on syynä kannattajajäsenmäärän laskuun ollut alan teollisuudessa tapahtunut fuusioituminen.

Kirjeenvaihtajajäsenet

Kirjeenvaihtajajäsenten kutsuminen yhdistykseen vuonna 1976 heijasti yhdistyksen toiminnan selvää kansainvälistymistä. Kirjeenvaihtajajäseniksi kutsuttiin prof. Georg Bruun Tanskasta, eng. Keith Copeland Englannista, civ.ing. Øivind Lorentsen Norjasta, prof. Robert Magnusson Ruotsista ja prof. Vladimir Zukowsky Neuvostoliitosta.

Nuoret jäsenet

Yhdistyksen nuorten jäsenten lukumäärä on vaihdellut vuosien aikana suuresti. Eräs syy nuorten jäsenten määrän voimakkaaseen kasvuun vuosina 1978—1979 oli se, että lääketieteellisen tekniikan alan opetus oli vakiintunut teknillisissä korkeakouluissa. Valtaosa yhdistyksen nuorista jäsenistä on kautta aikojen ollut tekniikan ylioppilaita. Suoritettuaan loppututkinnon suuri osa nuorista jäsenistä on siirtynyt yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi.

Jäsenyhteydet

Yhdistys on pitänyt yhteyttä jäseniinsä säännöllisesti ilmestyneiden jäsenkirjeiden ja -tiedotteiden avulla. Jäsenille on tiedotettu yhdistyksen toiminnasta samoin kuin muistakin yhdistyksen toimialaan liittyvistä tapahtumista ja kansainvälisistä kongresseista. Jäsenille on toimitettu veloituksetta Tanskassa ilmestynyt Elektronik-lehti vuosina 1972-1974 ja Ruotsissa ilmestynyt Medicinsk Teknik -lehti vuosina 1975-1976. Vuosina 1971-1974 toimitettiin yhteispohjoismaista monistettua tiedotuslehteä Medico-teknik nytt, jossa julkaistiin uutisia kokouksista, kongresseista, kurssi- ja opetustoiminnasta sekä julkaisuista ja tutkimusprojekteista. Vuodesta 1977 lähtien on jäsenille jaettu IFMBE:n tiedotus- ja uutislehteä MBEC News sekä vuodesta 1985 lähtien IOMP:n tiedotuslehteä Medical Physics World. Pohjoismaisten yhdistysten yhteinen jäsenluettelo, Nordic Guide, toimitettiin useina vuosina.

Jaostot

Vuonna 1976 heräsi ajatus toiminnan eriyttämisestä yhdistyksen sisällä suppeampiin tieteenalakohtaisiin jaostoihin. Jaostojen perustamisessa nähtiin mahdollisuus aktivoida yhdistyksen toimintaa. Jaostojen perustaminen yhdistykseen vaati sääntöjen muuttamisen.

Jaostojen suhde itse yhdistykseen tuli miettiä ensimmäistä jaostoa, lääkintätekniikan jaostoa, perustettaessa. Jaoston ohjesäännön käsittely oli aikaa viepä ja se hyväksyttiin lopulta joulukuussa 1977. Ohjesäännössä määriteltiin jaoston ja yhdistyksen suhde siten, että jaostot toimivat yhdistyksen asiantuntijaeliminä, jotka ovat vastuussa toiminnastaan yhdistyksen hallitukselle ja joiden toimintaan on kaikilla yhdistyksen jäsenillä mahdollisuus osallistua. Toinen jaosto, lääketieteellisen fysiikan jaosto, perustettiin vuonna 1982.

Neuvottelukunta

Mielenkiintoisena ajatuksena yhdistyksen toiminnan aktivoimiseksi esitettiin useaankin otteeseen yhdistyksen toimialaa sivuavien tieteellisen yhdistysten neuvottelukunnan perustamista. Asia tuli esille vuoden 1976 lopulla. Tavoitteena oli kehittää yhdistysten yhteistoimintaa esim. jatko- ja täydennyskoulutuksessa, jota yhteistoimintaa olikin jo esiintynyt eräissä yksittäisissä tapauksissa. Alan laajaa neuvottelukuntaa ei kuitenkaan saatu kokoontumaan. Tähän vaikutti varmaankin osaltaan se, että sairaalafyysikkokunta organisoitui juuri tuohon aikaan LFTY:een. Toisaalta alalla toimivien yhdistysten yhteistyö oli jo konkreettisella tasolla toiminnassa, joten virallisen neuvottelukunnan perustaminen nähtiin kuitenkin lopulta kankeaksi ja turhaksi organisaatioksi.

Toimikunnat

Yhdistyksen hallitukset ovat asettaneet vuosien varrella useita työryhmiä ja toimikuntia toteuttamaan tiettyjä yhdistyksen tehtäviä, laatimaan muistioita ja lausuntoja. Myös yhdistyksen jaostot ovat asettaneet omia suppeita työryhmiä ja toimikuntia. Suurimpia tapahtumia, kuten esim. vuonna 1985 järjestettyä maailmankokousta, vuosina 1970 ja 1975 järjestettyjä pohjoismaisia kokouksia ja useina vuosina järjestettyjä kansallisia kokouksia varten on asetettu valmistelevat järjestelytoimikunnat.

Yhdistyksen 10-vuotisjuhlakokous

Yhdistyksen 10-vuotisjuhlakokous pidettiin 6.10.1978 Helsingin yliopiston fysiologian laitoksella. Kokouksessa luovutettiin kunniajäsenkirjat yhdistyksen perustamiseen ja kehittämiseen voimakkaasti vaikuttaneille prof. Pekka Ahoselle, prof. Matti Bergströmille ja prof. Erik Springille sekä estyneenä olleena kansainvälisesti ansioituneelle prof. Pentti Rauta-harjulle. Kokouksessa kuultiin em. kunniajäsenten juhlaesitelmät. Juhlakokous päätettiin yhdistyksen ja Kone Oy:n tarjoamaan juhlaillalliseen ravintola Seurahuoneella.

Yhdistyksen 20-vuotisjuhlakokous

Yhdistyksen 20-vuotisjuhlakokous päätettiin järjestää VI Biofysiikan ja Lääketieteellisen Tekniikan Päivien yhteydessä 11. 3. 1988 Ravintola Kalastajatorpalla. Juhlakokouksessa luovutet-tiin kunniajäsenkirjat yhdistyksen kutsumille uusille kunniajäsenille.

Licentiate of Technology Juha Nousiainen

Tampere University of Technology Institute of Biomedical Engineering

THE HISTORY OF THE 20 YEARS OLD FINNISH SOCIETY FOR MEDICAL PHYSICS AND MEDICAL ENGINEERING

Establishment of the Society

The Finnish Society for Medical Physics and Medical Engineering (formerly the Finnish Society for Biological and Medical Engineering) was founded in March 1968. For many years the co-operation between various fields of biological, medical and technical sciencies was a matter of individual initiative especially in Helsinki, Tampere and Turku. There was thus a good basis for the establishment of the Scientific society to promote co-operation between the biological, medical and technical research, both in education and in the practical field.

A committee with a wide base was elected in a meeting in spring 1967 to prepare the establishment of the society, to suggest a name and to draft rules for the society. The committee completed its work at the beginning of 1968 and sent invitations to attend the founding meeting to persons who might be interested in the establisment of the new society. 62 persons participated in the founding meeting in congress center Dipoli, in Otaniemi, close to the Helsinki University of Technology. The meeting approved name and rules for the society, elected the chairman and the board of the society. Prof. Matti Bergström, M.D., was elected as chairman, prof. Pekka Ahonen as vice-chairman, prof. Erik Spring as treasurer and Tapani Jauhiainen, M.D. as Secretary. As three other members of the board were elected prof. Kari Lagerspetz, prof. Antti Niemi and prof. Carl-Eric Räihä. The founding meeting was followed by a lecture "Electronics in the service of medicine" by Prof. Henry Wallman from Chalmers Technical University (Gothenburg, Sweden).

The initial phase of the activity

During the first years of the activity the Society arranged annually many meetings and excursions to various hospitals and factories. In the program of the meetings there were also Scientific lectures on many interesting topics of biophysics, medical physics and medical engineering. Also discussions were arranged in which some actual subjects of biomedical engineering were treated. One discussion dealt with the organization of the technical department in hospitals and the other the status and the possibilities to develop the biomedical engineering in Finland.

The national meetings on biophysics and biomedical engineering

During the last 20 years the society has arranged several meetings and conferences at the international, Nordic and national level. The series of national meetings begun in 1973 when the First National Meeting on Biophysics and Biotechnology in Finland was organized by the society in co-operation with the three other societies in the same field. After this first national meeting that was held in Otaniemi four other meetings have been arranged: the second meeting in 1976 in Espoo, the third in 1979 in Lappeenranta, the fourth in 1982 in Tampere and the fifth in 1986 in Oulu. The sixth national meeting in Finland will be held in 1988 in Helsinki. Presidents of the meetings have been prof. Lauri Patomäki, prof. Martti Mela, prof. Erik Spring, ass.prof. Jaakko Malmivuo and ass.prof. Kalevi Kiviniitty.

These national meetings have collected every time about 200 scientists working on biophysics, biochemistry, biotechnology, medical physics or medical engineering, which have been the main themes in the meetings. The amount of the Scientific papers presented in each meeting has changed between 40-60 papers.

Nordic meetings on medical and biological engineering

The societies in the four Nordic countries, Denmark, Norway, Sweden and Finland, have organized seven times the Nordic Meeting on Medical and Biological Engineering. The first meeting was held in 1970 in Finland, Otaniemi. This event created the tradition for the fruitful co-operation in the field of biomedical engineering between the Nordic countries. In the first meeting in 1970 about 250 participants from 11 countries presented altogether 74 papers. The invited papers were presented by a Finnish Nobel Price awarded prof. Ragnar Granit from Sweden, prof. Heinz Wolff from England and Dr. Yuri Kasatkin from the Soviet Union. As the president of the first Nordic meeting was prof. Erik Spring.

The Third Nordic Meeting on Medical and Biological Engineering was also arranged in Finland, this time in Tampere in 1975. About 250 representatives from 14 countries attended this meeting presenting 76 papers. The general lectures were given by prof. Jan van Bemmel from the Netherlands, prof. Matti Bergström from Finland, prof. Pentti Rautaharju from Canada, Dr. Norman Veall from England, Dr. Otto H. Schmitt from USA and prof. Boris Segerståhl from Finland. The president of the meeting was prof. Boris Segerstråhl.

The world congress on medical physics and biomedical engineering in Finland

The largest and most challenging event organized by the Finnish Society has been the XIV International Conference on Medical and Biological Engineering and VII International Conference on Medical Physics held in Espoo August 11-16, 1985. The initiative to arrange the international conference in Finland arose within the society about seven years earlier. The organization committee was elected for the arrangements of the conference and the program committee for sketching its Scientific program. Docent Tapani Jauhiainen, M.D., was elected as the president of the conference, prof. Niilo Saranummi as the chairman of the program committee, dipl.eng. Hannu Seitsonen as the secretary-general and Doc. Esko Riihimäki, Ph.D. as the treasurer of the conference.

About 800 scientists from 40 countries participated in the conference. They presented altogether about 750 papers (38 invited papers, about 380 oral papers and about 330 posters). In addition to the Scientific sessions some workshops and a student contest were arranged.

The activities in the continuation training

The activities of the Society in the continuation education of the hospital physicists and bioengineers begun in 1978, when the society arranged the first course on biomedical engineering. This course was organized in the National Physicians Meeting together with the Finnish Clinical Physiology Society and it concerned the selection of medical equipment. Next year the topic of the same course was patient safety. After these courses the Society arranged in 1980 a course on new imaging methods in radiology. After that twelve courses have been arranged on several topics. They have dealt with bioelectricity, biosystems, data processing, devices and methods in radiotherapy, digital image processing in medicine, picture archiving and Communication systems in medicine, the safety of medical equipments as well as magnetic resonance imaging. These events have been very important for training medical physicists and physicians and engineers.

In 1979 the society started the Progress Report symposium and contest for young scientists. This competition has been arranged annually. The price of the contest is named "Jaarli Jauhiainen price" in memory of the first honorary member of the Society. The first price has been awarded so far to nine young scientists.

The activities in the clinical engineering and the medical physics

The rapid development of medical engineering in hospitals in the 1970's led to requirements to consider medical engineering from a new aspect. It turned out necessarily to set up a specialized section of clinical engineering for the Society. Establisment of the section took place in 1977. The most important duties of the section were to be an incorporative organ for medical and clinical engineers and to be an expert in the Society. The section has been very active in the wide field of medical engineering and many important reforms have been carried out as a result of the activity and initiatives of the society and its section of clinical engineering. This kind of reforms have been the Special contracting of medical and the obligatory advance inspection of medical equipment. The Society has been very active also in the examination of clinical engineers. This matter is however still in preparation in the Ministry for social affairs.

The other main field of the Society has been medical physics. The section of medical physics was established within the Society in 1982 by the hospital physicists. The section has been very active in training by arranging regularly educational events for hospital physicists.

The international activity

The aim of the Finnish Society during its whole history has been the establishment and promotion of the international contacts. The Society has been granted membership in the International Federation for Medical and Biological Engineering (IFMBE) in 1969 and in the International Organization for Medical Physics (IOMP) in 1973. The Society has been represented in the general assemblies of these two organizations by Pekka Ahonen, Tapani Jauhiainen, Aaro Kiuru, Ahti Rekonen, Niilo Saranummi, Hannu Seitsonen, Erik Spring and Pertti Tarkka. The secretaries of the Society have attended annually the national secretaries committee meeting of the IFMBE. In 1982 Prof. Niilo Saranummi, vice-chairman of the Society, was elected to the admistrative council and in 1985 dipl.eng. Hannu Seitsonen to the Division of Clinical Engineering of the IFMBE.

The international co-operation has been most active between the biomedical engineering societies in the four Nordic countries. Since 1968 the representatives of the societies in Denmark, Finland, Norway and Sweden have met regularly to discuss and decide upon joint action. The results of this co-operation have been manifold: The Nordic Meeting on Medical and Biological Engineering has been organized seven times, the Nordic guide of the members of the societies has been published three times, the Nordic Committee on Biomedical Engineering has been appointed to make the co-operation more official, common newsletters have been published and several contacts, discussions and meetings at a more unofficial level have been held.

The Society has arranged official contacts with the society of the biomedical engineering in the Soviet Union. The agreement was signed in 1980 in Moscow by prof. Pekka Ahonen from the Finnish Society and by R.I. Utjamyshew, the chairman of the Soviet Society. The first co-operative symposium was organized in Tampere in 1982. The topic of this symposium was the biomedical engineering and pharmacology in the service of the health care. The symposium was attended by delegations of seven members from the Soviet Union and by about 50 members from Finland.

Organization of the Society

The organization of the Society consists of the membership, the board, the sections and the meetings of the society. The membership is divided into regular, student, honorary, contributing and corresponding members. The number of members increased from 130 in 1968 to 282 members in 1976. In the end of 1987 the total number of members was 244 and of regular members 208. The first honorary members were nominated in 1972. Altogether seven meritorious scientists have been nominated as honorary members of the Society. The five corresponding members were invited in 1976.

The three main professional spheres, medical engineering, medical physics and medicine, are represented in the Finnish Society. About half of its regular members has a technical background, about one third are hospital physicists and about 10 per cent are physicians. They are working all around the country even though about half of them are working in the area of the capital.

The board of the Society has at present nine members. The chairman of the board, also the president of the society, is elected annually. As chairmen of the Finnish Society have been prof. Matti Bergström, M.D., (1968-1972), prof. Antti Niemi, Dr.Tech., (1973-1974), prof. Pekka Ahonen, Lic.Tech., (1975-1977), prof. Arto Uusitalo, M.D., (1978-1980), prof. Ahti Rekonen, Ph.D., (1981-1983), doc. Tapani Jauhiainen, M.D., (1984-1986) and prof. Jaakko Malmivuo, Dr.Tech. (l987-). As the vice-chairmen of the Society have been prof. Pekka Ahonen (1968-1971), prof. Erik Spring, Ph.D., (1972-1977), doc. Tapani Jauhiainen (1978-1980), prof. Niilo Saranummi, Dr.Tech. (1981-1986) and prof. Lauri Patomäki, Ph.D., (1987-).

The co-operation of the Society with several other Scientific societies in Finland has been very fruitful. Most of the meetings and courses have been co-operative events. The contacts and the joint work of the Society with several laboratories of universities, research centers and hospitals as well as with the authorities of the health care have also been very remarkable.